Kuvitella että itse voi päättää sellaisista asioista kuin kertojaratkaisu

tai tarina.

Juoni.

Se on sama asia kuin elämän kanssa mutta kun sitä on niin pöljä ettei älyä kuin opetella tämän saman asian joka päivä uudestaan. Tosi asiassa se menee näin: Ainoastaan pitäytyä itse kirjaimissa, ja silloin kun se ei suju, ruveta vielä älyttömämmäksi, ruveta uudelle sivulle kirjoittamaan tuosta noin vain ja siitä tulee hirveintä yksinkertaisinta huonointa mitä ikinä, mitä kivirykelmiä se räjäyttääkään auki, vuoren. Sitä joka hetki kuitenkin elää niin kuin voi ja osaa, parhaiten, juuri siinä hetkessä.  Turha väittää muuta. Sitä joka hetki tekee sitä, mitä eniten tahtoo, haluaa. Jos on laiska sielu se vain haluaa oikoa jäseniään yksinkertaisuudessa, helppoudessa, kauneudessa, jota on hyvä teksti. Joka on pelkkää tradition toistamista se on Anni Tanni Talleroinen pieni tytön tylleröinen istui puolukkamättäällä Haluan oppia niin huonoksi että minua rupeaa naurattamaan ja olen semmoinen yksinkertainen naurava hullu lopulta vain.

Kuinka improvisaatio ja shamanistinen rituaali tulevat toisiaan kohti ja läpi. Se artikkeli oli erinomainen. Hieno.

Mikä autuus ja ilo mikä keveys perhosia vain! Ja yksinkertaisen ilo!

Yksinkertaisen ilo, kuten ilo aina on vain yksinkertaisten! Älykäs, suu vakavana istuu tanssiaisten reunamilla ja seuraa toisten tanssia. Ei ole edes kammannut tukkaa, kun ei välitä. Mistään. "...sille ihminen vieraaksi jää..." Vai miten se meni. Hyi että.

(Ote luonnospäiväkirjasta 25.6.08)

Essi

Kaksi kertaa kaupassa, miten ne parveilevat hyttysmyrkkyhyllyn kohdalla ja epätoivoisesti tarttuvat purkkiin. Helsingistä. Kuvausryhmää, elokuvaa. Sen näkee kuka on ulkopaikkakuntalainen. Minua niin naurattaa, pelkää hyttysiä hihihihihihi. Eilen panin ripsiväriä ja yritin käydä pyörällä katsomassa mutta kai ne olivat jo lopettaneet työt tältä päivältä. Kaksi nosturia oli kirkolla, kameroita varten.