Havaintoa puistossa...

lempeä tuuli, leyhyttelee pensaita, ja puiden lehtisiä oksia. ne huojuvat tuulessa. Lämmin, mutta viileä puuhka käväisee minussakin, ja pyyhkäisee ympäri kehoa. Korvissa humisee. Istuskelen penkillä, yksin, ja kirjoittelen kirjaani. Tarkkailen ihmisiä, ja ympäristöä, samalla kun vesi aaltoilee, lempeästi vieressä. Vesi pirskahtelee, ja ryöppyy vieressää, lähteessä. Välillä pikku - pisarat osuvat ihooni. Ihanan viileää. Ilmassa ei tuoksu juuri muu, kuin jokin hyvin hento, ja mieto tuoksu, joka lähtee kukista. Ruusuista kait. Leppoisan tuulen mukana, niidenkin lievä aromi leviää hengitysilmaani. maassa, jalkojeni juuressa, on hiekkaista soraa, joka hiukan myös pöllyää tuulessa. Tällöin haistan sen aromin. Lievästi. Tuttu haju. Olen läsnä ja tarkkailen ympäristöäni, kynä kädessä, lehtiö sylissä. Ihmisiä on niin erilaisia, he puulahtavat pyörällä, ja milloin milläkin ohi. Viileähkö tuuli heittää hiuksia ilmaan ja pyyhkäisee otsaani. Vihreä, tuore kaislikko leyhyttelee vieressäni. Ilmapiiri on rauhoittava, ellei leppoisa. Vähän väliä, autoja pärähtää ohitseni, mutta se ei häiritse. Se on tuttua. On tavallista pikkukaupungin maisemaa. Hiukan kosteutta ilmassa. Vain parissa, vihreässä koivussa, on muutamia pieniä rykelmiä, keltaisia lehtiä. On kait se, syksy, hitaasti, mutta varmasti tulossa. Hentoa lämpöä kohti viileyteen. Hitaasti mutta varmasti.

lauuura. 29.08.....06