Ajattelin huvikseni laittaa tänne yhden vanhan runon tämän vuoden elokuulta. Ennen kuin tulin tänne kouluun ei ollut mitään hajua säkeistä tai muista.

Kyllä siipesi kasvavat:

Hiljaa ja hitaasti aika sitoo haavani ja vapauttaa minut
menneisyyden haamuista

Yritän katsoa eteenpäin silti menneisyys yrittää
tahmeilla käsillään takertua kiinni minuun,
repiä minua hetkiin joista luulin eläneeni jo ohitse

Päivä kerrallaan otan uuden askeleen,
Yritän olla pelkäämättä tulevaisuutta ja sen tuomia haasteita
Yritän olla pelkäämättä tietämättömyyttäni

Kyllä,
vielä joskus siipesi kasvavat takaisin kultaseni
toistelen itselleni kaivaessani voimia uuteen päivään,
uusiin askeliin



Sellanen. Nyt ois työn alla muotoilla noi vanhat runot uusiks, ja sen sellasta. Lisää noita löytyy osoitteessa www.rakkausrunot.com nimellä unissäkävelijä