Tehtävä: Kerää kuluneelta vuodelta kolme tärkeintä kuvaa.
    Katsele.

Ensimmäinen vuosi etten tee lupauksia.
Kohta yksi: Mikäli lupaan jotain, hyvin todennäköistä, että en.
Kohta kaksi, vielä enemmän todennäköistä: Mikäli kiellän itseltäni jotain, erittäin todennäköistä, että kaikki pelko ja kaikki unelma tähtää ja kohdentaa itsensä juuri tätä kohti. Mieli toimii niin, se ei ymmärrä kieltosanoja. Jos kiellän esimerkiksi: Älä tupakoi. Seuraavana aamuna tulen ostaneeksi askin. Jos näen suljetun oven, kuljen sitä kohti. Älä avaa sitä, mieli sanoo. En tietenkään, hullu, sanon ajatuksissa ja kuulen sen mitä sanon. Ja mitä teen: Avaan oven.

On merkittävää etten tunne tarvetta luvata mitään. Eräs ystäväni sanoi: Kaikki mistä sanoit ettet ikinä - teit. Viime vuonna. Olen alkanut tarkkailla näitä "ei-ikinä."
Kieltämättä ovat viehättäviä kaikki. Rakkaus ja pelko kulkevat samalla akselilla.
Viime vuonna sain sen, mitä eniten pelkäsin. Se on totta nyt. Sain myös sen, mitä eniten unelmoin. Se on totta nyt, myös. Nämä kaksi johtuivat siitä, että lakkasin Pelkäämästä. Olin siihen asti pelännyt koko elämäni, enkä väitä, ettenkö pelkäisi nyt.
Kuten muotokuvassa, jonka opiskelija B (aina se on B, en arvota teitä, lintuset) kirjoitti: Hän on elossa. Hän leikkii (että on). Tunnen olevani elossa. En usko vuoden kiertoihin, että jokin muuttuisi nyt, ratkaisevasti. Totta kai jokin muuttuu. En usko kohtaloon. Uskon päätöksiin ja tahtoon, ja näitä enemmän Haluun, joka on tunnetta. Uskon, että se 7 vuoden sykli joka juuri loppui, alkaa nyt alusta. Se voisi olla hidas sykli, mutta minulla se on nopea, ei rytmilleen mahda mitään.
Kirjoitin aamulla toista romaania 5 liuskaa samalla, kun lapset katsoivat Myyrää. Suunnittelen esikoiseni polttamista aattona. On puusauna ja Eräs, kutsuttu. Ajattelen että se ikään kuin puhdistaisi pöydän. Ihaninta on, että Eräs luulee yhä että kirjailijuus on jotain, jota kohti kannattaa mennä jos ajatellaan palkintoa. Eräs ei usko, vaikka sanoin, ettei palkintoa ole. Eräs soitti minulle sen jälkeen kun minusta tuli kirjailija. Miltä nyt tuntuu, eräs kysyi. En vastannut.
Esikoiseni polttaminen tekisi Eräälle enemmän hyvää kuin minulle. Että siinäkin mielessä.
No niin.
Penttiä, oikeutetusti:

"Kun hän oppi että taivaan tähdistä useimpia ei enää ollut olemassa, ja kuitenkin hän näki ne. Joskus pimeänä talvi-iltana hän meni kumisaappaat paljaissa jaloissaan ulkohuoneeseen, pihalla oli talven ensimmäinen lumi, silloin hän pysähtyi pihapolulla ja katsoi taivaan tähtiä. Hän vapisi vilusta. Mutta vielä enemmän hän vapisi pelosta. Sillä nyt hän erotti tähden, jolla oli hänen nimensä, ja hän istui ulkohuoneessa ja hänen takapuoltaan palelsi ja hajukin oli kylmä ja pienestä ikkunasta hän näki lehdettömän koivun ja hän oli lapsimarttyyri ja hänen julma isänsä istui talossa lukien kirjaa ja häntä puistatti kun hän ajatteli lammikkoa metsässä ja kaikkia vihollisia jotka tulevat metsän läpi ja piirittävät talon ja hän tiesi mikä häntä odotti, kidutus, kuolema. Hän värisi onnesta. Hän kiipesi kalliolle, riisui saappaat jalastaan ja seisoi paljain jaloin lumessa ja teki ehdotuksiaan Jumalalle."

Pentti S, Juomarin päiväkirjat (Otava 1999)

Toinen sitaatti on Hesarin Nyt-liitteestä, Tuomas Nevanlinna:
"Uutenavuotena epäily kohdistuu itseen eikä toiseen. Se tarjoaa eräänlaisen viimeisen tuomion hetken - on aika kysyä toiselta, minkälainen olen. Kelpaanko? Jos toinen ei vastaa tähän kysymykseen, on ajateltava, että vaikeneminen on myöntymisen merkki. Lupausten antamista ja lisävelvoitteiden lyttäämistä tärkeämpi vuoden ulottuvuus on siis armahdus: olet arvokkaampi kuin suorituksesi."

Viimeinen sitaatti on toisen romaanini käsikirjoituksesta.

"On virhe ajatella että suuriin kuvioihin voisi vaikuttaa millään, jos tuuli on kääntymässä se vain ottaa ja kääntyy, ja ilma on tuulen suuntainen, se siitä."

Jätän nuo kolme kuvaa itselleni, ne jotka pyysin alussa. Mainittakoon että ensimmäinen ja painavin niistä on hyvin lyhyt uni. Mutta se sisälsi kaiken.
Viimeisen kuvan repliikin kirjoitan tähän silti:
"Äiti, älä hymyile liikaa. Sää väsytät ittes."

Essi