Olen onnistunut jossain välissä saamaan itseni kipeäksi, luultavasti nappasin pöpön Monalta. Silti viikonlopuna menoja ei voinut mitenkään peruuttaa. Lauantai-sunnuntai välisenä yönä en nukkunut laisinkaan. Väsyttää ja on tukkoinen olo ja ärsyttää eikä ole rahaa edes laskujen maksamiseen. Ja sitten kun automaattisesti itsesäälissäni käänsi ajatukseni siihen, että kun minulla ei ole minkäänlaista elämää tai mitään muutakaan, niin helvetti, joudun vielä mätänemään koulussa ja tylsistymään ja kuolemaan ja olemaan kärttyinen.

Kunnes sitten tajusin, että kun ajattelin auditoriossa istumista ja Essin äänen kuuntelemista, niin se kuva ei ärsyttänyt vaan tuntui mukavan tutulta. On varmaan oikeasti yli yhdeksään vuoteen ensimmäinen kerta, kun en tunne vastenmielisyyttä koulua kohtaan - kuten olen itselleni koko alku syksyn uskotellut - vaan oikeasti olen kiinnostunut aiheesta ja ihmisistä.

Ei sitä kai aina tarvitse niin pahasti kampohin laittaa, kai sitä voisi antaa itselleen luvan oikeasti pitää siitä miten kuluttaa päivänsä. Rehellisesti voin sanoa, että ei tee pahaa herätä aamulla ja kävellä bussipysäkille. Hassua, että asioita rekisteröi viiveellä.

Nimim. Fey 31-vuotta