"Minua odottaa nainen, hänessä on kaikki eikä mitään puutu.
Ja silti puuttuisi kaikki jos seksiä ei olisi, kosteutta
  jonka oikea mies saa aikaan.

Seksissä on kaikki, ruumiit, sielut,
merkitykset, todisteet, puhtaus, herkkyys, tulokset, julistukset,
laulut, käskyt, terveys, ylpeys ja äitiyden mysteeri,
  siementen maito,
kaikki toivo, hyvänteko, antaminen, kaikki intohimo, rakkaus, 
  kauneus, maan ilot,
nämä ovat seksissä, osa seksiä
  ja sen oikeutus.

Mies minun makuuni tuntee seksuaalisuutensa, myöntää häpeilemättä
  sen ihanuuden -
nainen minun makuuni tuntee seksuaalisuutensa, myöntää häpeilemättä
  sen ihanuuden.

Pysyn kaukana kylmistä naisista,
haen sellaisten seuraa jotka ovat odottaneet minua.
  He ovat kuumaverisiä ja osaavat tyydyttää minut,
ymmärtävät ja arvostavat minua.
Tällaiset naiset kelpuutan, he saavat minusta
  vakaan aviomiehen.

He eivät ole pätkääkään vähempiarvoisia kuin minä,
heidän kasvonsa ovat auringonpaahteen
  ja tuivertavien  tuulten ahavoittamat,
heidän lihaksissaan on entisaikojen jumalaista notkeutta ja voimaa,
he osaavat uida, soutaa, ratsastaa, ampua, juosta,
  lyödä, väistää, edetä, tehdä vastarintaa, puolustaa itseään.
He ovat ylivoimaisia  omina itsenään: rauhallisia, selkeitä,
  itsensä hallitsevia.

Kahmaisen teidät iholleni naiset,
en päästä menemään, haluan tehdä hyvää.
Olen teidän puolellanne ja te minun, ei vain itsemme tähden
  vaan muidenkin.
sisällänne nukkuu sankareita ja bardeja,
suostuvat heräämään vain minun kosketuksestani.

Minä se olen naiset, minä raivaan tieni,
olen kova, kitkerä, iso, jääräpäinen, mutta rakastan teitä.
en satuta enempää kuin on pakko,
valutan ainetta josta näiden osavaltioiden veroiset
pojat ja tyttäret saavat alkunsa,
puserran hitaalla karkealla lihaksella,
keskitän kaiken energiani yhteen paikkaan, en kuuntele rukouksia,
en vetäydy ennen kuin olen luovuttanut
 sen mitä sisälleni niin pitkään on kertynyt."



Luen Walt Whitmanin Valittuja runoja (Sammakko 2007) ja katselen tuulimyllyä työhuoneen ikkunasta.
Katson kelloa.
Aamulla heräsin kahdelta ja join kaksi pannua espressoa ja kirjoitin neljä tuntia romaania ja sitten tulin tekemään työpäivän ja usko minua tai älä, korjaan tällaisen rupeaman vain kahden yön normaaleilla unilla.
Rakkaustyö, you see. Ekstra energia.
Kevät! Hitaat, karkeat lihakset! Adamin lapset, joista Walt-setä kirjoittaa niin, että minussa kaikki soi ja laulaa, tämä ihana hullu päivä, jona mikään ei mikään ole niin kuin pitäisi.
Kirjoittavan ihmisen todellisuus, huntu sen päällä.
Mikä ilo.
Voisin vaikka itkeä! (Sellaista itkua josta minä ja setä W. Blake olemme samaa mieltä: Syvässä ilossa sinä vaikenet synkäksi tai itket, ja syvässä surussa naurat, naurat. Lue Taivaan ja helvetin avioliitto, jos et usko minua niin kuin sinä minua et usko koskaan, kumminkaan.)

Essi


Ei, vielä:

" Tunti hulluudelle ja riemulle! Tätä raivoa! Älkää pidätelkö minua!
(Miksi tunnen itseni niin vapaaksi kun myrskyää?
Mitä minun huutoni salamoiden ja riehuvan tuulen
keskellä merkitsevät?)

Että juon mystisten houreiden maljasta syvemmin kuin kukaan!
Tätä raakaa hellää kipua! (Jätän sen perinnöksi teille lapset,
kerron siitä tarkoituksella teille, oi sulhanen ja morsian.)

Että annan itseni kokonaan sinulle tuntematon,
että sinä annat itsesi minulle, maailmasta piittaamatta!
Että palaan paratiisiin! Kainoa ja naisellista kaikki!
Että vedän sinut lähelleni, että huulillesi painuvat ensimmäistä
kertaa päättäväisen miehen huulet!

Tämä arvoitus, kolmeen kertaan sidottu solmu, syvä pimeä lampi,
avatut ja valossa!
Että lennän sinne missä on vihdoinkin tarpeeksi tilaa ja ilmaa!
Että vapaudumme menneistä siteistä ja sopimuksista, minä omistani
ja sinä omistasi!
Että löydän uuden ennen kokemattoman huolettomuuden luonnosta!
Että kapula irtoaa suulta!
Että tunnen tänään ja kaikkina päivinä riittäväni sellaisena kuin olen.

Tämä jokin, todistamaton! transsiin vaipunut!
Että riistäydyn täysin toisten ankkurista ja otteesta!
Että kiidän vapaana! syöksyn päistikkaa eteenpäin vaaroista välittämättä!
Että härnään perikatoa ivahuudoin, kutsun sitä luokseni!
Että kohoan korkeuksiin,
ponnahdan rakkauden minulle viitoittamaan taivaaseen!
Että nousen sinne tällä juopuneella sielullani!
että menehdyn jos niin täytyy käydä!
Että saan ravintoa koko loppuelämäksi yhdestä yltäkylläisestä,
vapaasta tunnista!
Yhdestä ohikiitävästä hulluuden ja riemun tunnista."