Olin koulussa tänään kahden viikon tauon jälkeen. Heti iski kova vauhti päälle. Sunnuntaina on Limingan taidekoulun kevätnäyttelyn avajaiset. Meidän linjalla on kaksi ilmoitustaulua, jonne keräämme poimintoja teksteistämme. Runoja, proosaa, novelleja, sitaatteja...

Maalasin kylttiä lattialla ja muistin jonkin hauskan jutun. Käännyin sanomaan sitä Marjaanalle ja hän nappaisi minusta kuvan! En enää muista mikä se hauska juttu oli.... Mutta haitanneeko tuo?

Yhdessä tekeminen eli näyttelyn suunnitteleminen on mukavaa puuhaa. Kivikoulu on herännyt eloon.

Tunnelma on todella kumman erilainen päärakennuksenkin puolella. Ennen ruokailua siellä sahattiin, naulattiin, kannettiin telineitä, suunniteltiin patsaille ja tauluille paikkoja. Ihan niin kuin joulupukin lelupajalla.

Marjaanan kanssa hämmästelimme näkymää. Olemmeko tulleet oikeaan paikkaan? Missä on kaamosmasennus? Missä on angsti?

Hei, nyt on kevät!

Heidi

ps. Mie oon ny ihastunu Erich Frommiin.