Käsikirjoitusviikko takana.
Selkä on arka. Ehkä viikonloppu antaa kirjoittajalle metsän. Kaipaan puolukanvarpuja kuin sateen ropinaa metsän katolle. Vihreä on semmoinen joka menee tyhjäksi ja lakkaa, jos sitä ei hae lisää.
Risto Rasa kirjoittaa

Aamujunan eteisessä
kuulaana syyspäivänä tapasimme.
Täynnä, sanoin minä, ja sinä:
Aurinkoa. Maailma.



EK