Siivosimme eilen poikani kanssa ja tänäaamuna oli ihana herätä siistissä kämpässä.Meillä on ollut kotimme viikon ajan kuin sikolätti, niinkuin 5 vuotiaitten huone jota ei ole äiti siivonnut. Minun kämpässä näkyy aina jos syämeni tai pääkoppani on sekaisin, eka kerta Limingassa ollessani sellainen jakso että kämppäni muistutti kaatopaikkaa. Mutta nyt siis Limingan kotimme siisti taas.

Poikani on saanut joululahjaksi lahjakortin Anttilaan, hän huusi aamusta keittön puolelta: Äiti, lähetään sinne Anttilaan. Kysyin: Onko siellä kovin pakkanen? Poikani tulee luokseni ja sanoo hymysuin: Voi äiti, ulkona on ihana auringon paiste. Niin käymme pesulla, laitamme karjalanpiirakat uuniin, puemme yms. Pian hoksaamme linja-auto lähtee ihan kohta, katton ulos, aurinko paistaa mutta pakkasta on 25 astetta, otamme karjalanpiirakat evääksi mukaan ja syömme ne tälläkertaa linja-autossa mennessämme Ouluun.

Anttilassa vien poikani lasten osastolle (lelu), sitten menen itse Anttilan kahvilaan, otan kakkos runokokoelmani esiin ja alan korjailemaan sitä. Siinä menee hujahtaen tunti kunnes poikani tulee leveä hymy kasvoillaan yli metrin mittaisen lelunosturin kanssa luokseni. Me lähdemme jatkamaan matkaa. Molemmat met tyytyväisiä, löysin uutta näkökulmaa kokoelmaani Anttilan kahvilasta ja poikani löysi mahtavan nosturin itselleen. Käymme syömässä, poikani on saanut myös hampurilaispaikkaan lahjakortin. Syönnin jälkeen käymme vielä kirpputorilla. Löydän kirpputorilta Eva Illoisen kirjoittaman kirjan Iltapäivällä tuli levottomuus, jonka ostan pois.

Jatkamme matkaa linja-autolle ja kohti Liminkaa. Pidämme hetkistä kun istumme linja-autossa ja juttelemme kaikenlaista keskenämme. Kotona teemme ruokaa, kokoamme nosturin ja leikimme hetken. Pakkaamme ruat matkaan, nosturi pussiin, runokokoelma laukhuun ja kävelemme kivikoululle päin. Kävely matkallamme poikani kertoo pienen ihmisen suuria salaisuuksia minulle, näen hänen silmistään ilon, onnen, rauhan ja rakkauen. 

Olen onnellinen.

- k -

Sunnuntai aamu

Aamupalaa syödessäni kattoin ulos, rinnassani sama tunne kuin joskus pikku tyttönä. Poikani hihittää pöydän toisella puolen ja kertoilee juttujaan. Kuuntelen, nauran, meillä on mukavaa olla vaan.Vitsailemme, puhumme vakavia, olhaan.