Kirjoitan sieltä suoraan sitaatin. Siihen ovat syynä kaikki ne 49 ihmistä jotka ovat turhaan tänä aamuna tsekanneet blogin. Kirjoitettu eilen höyrypäissä hautausmaalla, joka on kaunis.

Toisella sivulla vain yksi merkintä:

Woolf: Oma huone

 

Toinen sivu päivämäärin 12.6. alk klo ~15

 

Tee kaikkea, mistä nautit. Tee vain siten, että nautit.

(Homeopatia) Se muuttaa sinut täysin. Minusta on tulossa hyvä äiti. Olen oman huoneeni ovella. Olen siirtynyt selvästi talojen tarkkailusta sisäänkäynteihin ja ulko-oviin. Linnut laulavat, satakielet, opetti minulle Laine-instituutin mies. Teki hyvää puhua sen kanssa suomea.
Nainen tuossa kulki ohi, oli rehevä ja hymyili minulle, hymyilen sille takaisin. Ei, kun minä hymyilin sille ja se takaisin. Ihmiset vastaavat hymyllä hymyyn (valoon valolla. Rakkauteen rakkaudella, sotaan sodalla. Kauneuteen kauneudella. Ja niin edelleen)

Ajattelen ranskankielisiä sanoja. En pidä suljetuista tiloista. En jaksa olla missään huoneessa pitkään, miksi sitten...

Varis tuossa kävelee kuin vanha herrasmies. Onko tuo tosiaan satakielen ääni? Kaunista on. Hävyttömiä ajatuksia kaksi kappaletta jotka hyppään yli tässä nyt.

Homeopatia: Haluaisin hoitoa mutta kun mulla ei ole mitään oiretta! Jota hoitaa! Terveyttä pitää juhlistaa eikä sairautta aina!

Jos joku olisi oikein terveenä ja panisi siihen iloonsa makaamaan ja kutsuisi ihmisiä ihmettelemään sitä ja ihmiset tulis ja tois kukkia ja sanoisivat: "Oletpa sinä terve." "Voi mahdoton sinä kyllä todella näyt voivan hyvin." Oikein päivittelisivät sitä. Toisivat kaikkea, suklaata ja limpparia se ei riitä, konjakkia viskiä viiniä, kakku olisi hyvä tai vähintään leivoksia.

(Ihmisen sivistys sijoittuu sen niskan ja leukaluun väliin sekä naisilla että miehillä. Luulenpa että sukupuolisuus myös. En osaa selittää tätä.)

Ostan sen saksalaisen nahkalaukun. Se on kaunis. Ja halpa! Pakkaan siihen nautinnolla epäessimäisesti kuin saksatar. Essi kaunis oma ihmiseni miten haluat viettää päivän?

Haluan käydä kotona pissalla ja syömässä ja lepäämässä ja tulla tänne takaisin kirjoittamaan valkoviinin ja törkyherkkujen kanssa.

 

Sovittu.

 

Minkä jälkeen nousen ja menen residenssille jota olen alkanut virheellisesti nimittää kodiksi.

Käyn katsomassa mailin. Siellä taidetoimikunnan tyyppi pahoittelee ettei tiedä mikä pyöristä on Taide Finland-otsikon alla ja käskee minua sovittamaan avaintani vähän joka pyörään.

Mille nauran. Residenssillä päädyn itkemään lasten perään ääneen ja toivottomasti. Haluan kotiin, en kestä yhtään enempää terveyttä ja kirjoituslomia haluan rutiinini ja arkeni ja lapseni jotka käyvät rasitteeksi heti ensimmäisenä iltana koska vaativat liikaa joka hetki. Mutta se on rakkaustyötä. Eilen, väsyneenä pakenemaan yksinäistä huoneistoa kaikkeen, viiniin, humalaan, ajattelin: "Ilman rakkaustyötä ei ole mitään. Ilman perhettä ja ihmisiä joihin sitoutua ei ole mitään."

Tunne on villi hevonen, valjastamaton. Tunne on iso eläin aina, sivistymätön. Kaipaan rakkaustyötä enemmän kuin mitään.

 

Essi

 

ps. Voisiko joku kertoa milloin on juhannus?