Joku nauraa kovaan ääneen kahvihuoneessa.
Lasten kurssit, kuvataiteita tai lintuja.
Rehtorin auto kimmeltää rehtorin ikkunan edessä, markkinat, risteyksessä luki. 10.6. Limingan keskustassa. Juha Mieto tulee.  Ajattelin ensin että se on vitsi, mutta katsoin käsin maalatun kyltin uudelleen.
Tulee se.
Olis sittenkin pitäny hommata vuokrakämppä Limingasta. Jotain opetattavaa olis ollu lapsille täällä.

Kokeilen avaimia taskussa. Kaisan antama enkeli on niiden peränä, posliinia. Siitä on tullu minun matkassa rampa ja siivetön. Toimii työhuoneen avainten kanssa hyvin yhteen. Että mää oon väsyny näihin elämän metaforiin. Ei kaikki tarkoita yhtään mitään.
Kirjan sadasviidestuhannes oikovedos menossa, sen kommentoin kustannustoimittajalle kohta.
Jos jotakin kommentoitavaa on minulla, ei sada. Harmaa valo, mitäänsanomaton. Missä ne lapset on, myöhästyvätkö. Ja mitä se minulle kuuluu. Taas ne nauravat, mitä.

Essi