Lähikaupan aina naurava saksalaismies on alkanut tervehtiä minua. Sanon sille humuillen ohikulkiessa: "Allo."
Mitä lie tarkoittaa.
Pois lahtiessa sanotaan: "Zus."
Eli mehu.
Nämä puhuvat aina tavatessa kuin vastaisivat puhelimeen. Matkin sitä.
Eilen saksalainen rakennusurakoitsija, huvaprofiilinen isonenäinen mies
opetti minua puhumaan saksaa: Ei god vaan guuUUOOUUt. Se on tosi
Goooouuuut saksalaiselle.
Ajattelin että lisään englantilaiseen god-sanaan saksalaisen makkaran. Siten siitä tulee paksumpi ja leveämpi guuuOOouuoot.
Mikä tarkoittaa huvää. Siitä me oltiin tämän miehen kans ihan samaa
mieltä. Nuökuteltiin pitkään. Mies sanoi saksaksi että katu on kuuma ja
pitkä ja päivä kaunis. Se oli huvin sanottu. Kuuma on katu, ja ja.
Tänään olen kuin aito saksalaisnainen. Ne ei käuta tissiliivejä.
Tämä on Ismo Torvisen huomio. Sen kuullessani huomasin etten juuri
tuijottele naisten rintoja, mutta Ismon kanssa kaupungilla kulkiessani
olen alkanut huomata uhta jos toista naisista. Se katselee niita koko
ajan ("Ei niiden rinnat tipu niiden ei tartte kävellä, menevät metrolla
tai ratikalla joka paikkaan.")
Poika parka, missaa huvan kaupungin. Olen urittanut osoitella sille rakennuksia ja tapahtumia, vielä ei reaktioita.
Otin liian vähän alusvaatteita mukaan, saksalaisnaispäivä. Kevut olo.
Pitaisi pesta vaatteita. Residenssin puukkikoneen paalla on teippi: Ei toimi.
En usko sita. Kohta Essin vaatteet sijaitsevat markina koneen sisalla, joka ei aukea.
Otin Torvisen matkakumppaniksi että selviän suurkaupungista,
Helsingista en ole tahan saakka kertaakaan selvinnut ilman
paniikkikohtausta.
Kavi kuten ennenkin matkakaverien kanssa: Ensimmäiset päivät opastin hanta.
Eilen Ismo otti ohjat, kun ilmoitin heti alkuun etta aion tanaan olla
humalassa keskustassa, muuten en selvia sen melskeessa sekoamatta.
Ensimmaisella kerralla Mittessä Ismo oli kuin koiranpentu, läähätti
joka suuntaan. Ostin kartan, istuin alas pahantuulisena ja puhuin sille
rumasti.
Lopulta Ismo kusui, haluanko kiertää Mitten itse. Enpä halunnut.
Kerjäläisiä, jotka antavat lapun: Perheeni on kuollut lapset
tarvitsevat lääkkeitä anna 20 centtiä tai kaks euroa jos on.
Ensimmäisten kohdalla aloin itkeä. Seuraavien kohdalla en katsonut
silmiin, sanoin "I don´t speak german." Mihin kerjäläinen kerjää
englanniksi 20 centtiään." Mitä pahoittelen sille englanniksi.
Ismo
kulkee kartta kädessä ja näuttaa sormella minne tänään matkustamme. Se
on hauska leikki: Eilen löusimme itsemme slummista, missa ihmisillä
silmät seisovat tai puörivat päässä. Luojan kiitos olin viineissa itse,
hihittelin vain. Torvinen oli hiljaista nuorta miestä.
Berliinin
vanhan keskustan Mitten sanotaan matkaoppaassa olevan vauraiden seutua,
jossa "20-, 30- ja 40-vuotiaat keskiluokkaiset urittavat elaa
kuin eivat koskaan vanhentuisi." Pidan Mondon matkaoppaasta, se on
asenteellinen.
Viereisessä huoneessa rovaniemeläinen kuvataiteilija Johanna tavaa Mondon Berliiniopasta muos.
On absolutisti.
Ei juo muoskaan kahvia.
Mita se sellainen on.
Johanna herää aikaisin ja laittaa nukkumaan muös. Tapaan sitä joskus
uhteisessa tilassa, se on menossa nukkumaan. Oma tuoskenteluaikani on
vasta alkamassa. Olen kirjoittanut öisin ja aamuisin. Päivällä tulee
nälkä ja ruuan perässä on matkusteltava aina jossain. Eilen ostin Rojun
ohjeesta Zittun, Berliinin menot siitä. Joku konsertti voisi olla kiva.
Tori Amos on kohta.
Kaipaan lapsia. Romaani antaa itsensa ulos niin
ettei minun tarvitse kuin istua alas ja kirjoittaa kaikki valmiina.
Viides paiva on se jona kaikkea alkaa verrata kotiin. Kavelin
net-kahvilaan, se on ihan residenssin lahella. Ajattelin: Tuokin tupera
kampaamo tuossa. Tervehdin taas saksalaismiesta kauppansa edustalla
essussa. Hän humuilee: Tuokin tupera mies. Ostin aamiaista, puoli
litraa vetta ja turkkilaisia tuperia leipia.
Taalla viini on halvempaa kuin vesi.
Ottaa paahan kaikki. Mita lie, ellei ikavaa. Lapset aiti rakastaa terveisia kuuma on ja kadut pitkiä olisittepa taalla.
Essi.
perjantai, 8. kesäkuu 2007
Kommentit