Lähikaupan aina naurava saksalaismies on alkanut tervehtiä minua. Sanon sille humuillen ohikulkiessa: "Allo."
Mitä lie tarkoittaa.
Pois lahtiessa sanotaan: "Zus."
Eli mehu.
Nämä puhuvat aina tavatessa kuin vastaisivat puhelimeen. Matkin sitä. Eilen saksalainen rakennusurakoitsija, huvaprofiilinen isonenäinen mies opetti minua puhumaan saksaa: Ei god vaan guuUUOOUUt. Se on tosi Goooouuuut saksalaiselle.
Ajattelin että lisään englantilaiseen god-sanaan saksalaisen makkaran. Siten siitä tulee paksumpi ja leveämpi guuuOOouuoot.
Mikä tarkoittaa huvää. Siitä me oltiin tämän miehen kans ihan samaa mieltä. Nuökuteltiin pitkään. Mies sanoi saksaksi että katu on kuuma ja pitkä ja päivä kaunis. Se oli huvin sanottu. Kuuma on katu, ja ja.
Tänään olen kuin aito saksalaisnainen. Ne ei käuta tissiliivejä.
Tämä on Ismo Torvisen huomio. Sen kuullessani huomasin etten juuri tuijottele naisten rintoja, mutta Ismon kanssa kaupungilla kulkiessani olen alkanut huomata uhta jos toista naisista. Se katselee niita koko ajan ("Ei niiden rinnat tipu niiden ei tartte kävellä, menevät metrolla tai ratikalla joka paikkaan.")
Poika parka, missaa huvan kaupungin.  Olen urittanut osoitella sille rakennuksia ja tapahtumia, vielä ei reaktioita.
Otin liian vähän alusvaatteita mukaan, saksalaisnaispäivä. Kevut olo.
Pitaisi pesta vaatteita. Residenssin puukkikoneen paalla on teippi: Ei toimi.
En usko sita. Kohta Essin vaatteet sijaitsevat markina koneen sisalla, joka ei aukea.
Otin Torvisen matkakumppaniksi että selviän suurkaupungista, Helsingista en ole tahan saakka kertaakaan selvinnut ilman paniikkikohtausta.
Kavi kuten ennenkin matkakaverien kanssa:  Ensimmäiset päivät opastin hanta.
Eilen Ismo otti ohjat, kun ilmoitin heti alkuun etta aion tanaan olla humalassa keskustassa, muuten en selvia sen melskeessa sekoamatta. Ensimmaisella kerralla Mittessä Ismo oli kuin koiranpentu, läähätti joka suuntaan. Ostin kartan, istuin alas pahantuulisena ja puhuin sille rumasti.
Lopulta Ismo kusui, haluanko kiertää Mitten itse. Enpä halunnut.
Kerjäläisiä, jotka antavat lapun: Perheeni on kuollut lapset tarvitsevat lääkkeitä anna 20 centtiä tai kaks euroa jos on. Ensimmäisten kohdalla aloin itkeä. Seuraavien kohdalla en katsonut silmiin, sanoin "I don´t speak german." Mihin kerjäläinen kerjää englanniksi 20 centtiään." Mitä pahoittelen sille englanniksi.
Ismo kulkee kartta kädessä ja näuttaa sormella minne tänään matkustamme. Se on hauska leikki: Eilen löusimme itsemme slummista, missa ihmisillä silmät seisovat tai puörivat päässä. Luojan kiitos olin viineissa itse, hihittelin vain. Torvinen oli hiljaista nuorta miestä.
Berliinin vanhan keskustan Mitten sanotaan matkaoppaassa olevan vauraiden seutua, jossa  "20-, 30- ja 40-vuotiaat keskiluokkaiset urittavat elaa kuin eivat koskaan vanhentuisi." Pidan Mondon matkaoppaasta, se on asenteellinen.
Viereisessä huoneessa rovaniemeläinen kuvataiteilija Johanna  tavaa Mondon Berliiniopasta muos.
On absolutisti.
Ei juo muoskaan kahvia.
Mita se sellainen on.
Johanna herää aikaisin ja laittaa nukkumaan muös. Tapaan sitä joskus uhteisessa tilassa, se on menossa nukkumaan. Oma tuoskenteluaikani on vasta alkamassa. Olen kirjoittanut öisin ja aamuisin. Päivällä tulee nälkä ja ruuan perässä on matkusteltava aina jossain. Eilen ostin Rojun ohjeesta Zittun, Berliinin menot siitä. Joku konsertti voisi olla kiva. Tori Amos on kohta.
Kaipaan lapsia. Romaani antaa itsensa ulos niin ettei minun tarvitse kuin istua alas ja kirjoittaa kaikki valmiina. Viides paiva on se jona kaikkea alkaa verrata kotiin. Kavelin net-kahvilaan, se on ihan residenssin lahella. Ajattelin: Tuokin tupera kampaamo tuossa. Tervehdin taas saksalaismiesta kauppansa edustalla essussa. Hän humuilee: Tuokin tupera mies. Ostin aamiaista, puoli litraa vetta ja turkkilaisia tuperia leipia.
Taalla viini on halvempaa kuin vesi.
Ottaa paahan kaikki. Mita lie, ellei ikavaa. Lapset aiti rakastaa terveisia kuuma on ja kadut pitkiä olisittepa taalla.

Essi.