Päivä on ollut satoisa repliikkien suhteen.
Tässä näitä lisää, keitään erikseen nimeämättä (hihi):

"No miehillä nyt vaan on sellanen tarve... istua sohvalla  yksin kaukosäädin tanassa."

"Noninoni nämä on nyt tällasia perjantaipuheita."

"Se kissa rakastaa sitä hiirtä mutta se hiiri ei tykkää siitä kissasta. Se heittelee sitä tiiliskivillä."
"The story of my life."
"Mutta se kissa haluaa sen hiiren, eikä saa sitä, siinä on sellanen poliisi joka on koira ja se ihailee ja haluaa suojella tätä kissaa. Se joutuu aina välillä putkaan, soittaa siellä mandoliinia. Se on hyvä ku se ei oo yhtään sulonen se kissa."

"Ilon kanssa ei voi nukkua."
"Nii. Jos on oikein ilonen, ei tuu uni."
"Ei tule ei."

"Mä olisin halunnu balettiin ja elokuviin"
"Sä sait ihan liian aikasin sen Hesarin. Mulle ei olis koskaan tullu mieleen haluta balettia kerta sellasta ei ollut edes olemassa."

"Tosta mä olen eri mieltä. Just pienissä kylissä on erikoisimmat tyypit. Ei meidän kylässä ollut normaalia ihmistä ne oli eri tavalla omituisia kaikki, eronneita, juoppoja ja hulluja mitä tavallisemman näköinen perhe, sitä pahempi tarina."

"Mä ajattelin että jos mä en pääse tästä paikasta mä vedän itseni jojoon. Onneks vanhemmat ei tienneet siitä."
"Olitsä tosissas sillon."
"Olin. Totta kai olin."

"Perheet. Räjäyttää, pum.
Ei semmosia sarjakuvia kukaan jaksais lukea. Mun pitäis kirjoittaa eikä tehdä kuvilla."
"Mutta se on tylsää."
"Niin on. Pitää tehdä kuvia."

"Sun pitää enemmän tehdä itseäs näkyväksi. Semmoinen loiste."

"Sähän olet opetellut sanomaan ei. Mikset sanonu."
"No ei tähän voi. Nää on sovittuja juttuja."

"Meillä on parisuhdeviikonloppu."
"Mikä se on?"
"Sen nimi on: Rikasta mua."

"Oliko hyvä ilta?"
"Oli. Parasta oli niiden kasvot, kun ne luki. Ne niiden kasvot (ei tiedä miten päin olla, kääntyilee) oli ihan parasta. Kun ne luki (niitä hänen tekstejään)."

"Täällä on kuuma. Miks mulle tuli näin kuuma?"
"Onko sulla jotakin alitajuisia tarpeita. Miten tää menee tää Maslowin tarvehierarkia..."
Heiluttelen A nelosilla punastustani pois.
"Ei mulla ole mitään tarpeita. Miks täällä on näin kuuma?"

"Mistä sinä unelmoit?"

"Joskus vielä mä menen teatteriin. Sinne pimeään tilaan jossa tapahtuu kaikki kiinnostava. Ja teen siellä."
"Mitä."
"Kaikkea."


"Kirjoittaahan voi esimerkiks Kreikassa. Italiassa voi kirjoittaa. Miksemmä ole tätä aikasemmin tajunnu mun pitää alkaa olla ystävällinen ulkomaalaisille."

"Olli sanois tähän että pylly."



Essi