Opiskelija A sijaitsee tällä hetkellä keskellä toria. Hänen seuranaan on kyltti: Päivän runo, 2 euroa.
Hän on tienannut! Paljon. Eilen näyttelyn avajaisissa kertyi 18 euroa ja tänään paljon enemmän, toki enemmän myös menee, ovathan patiot auki. Mutta sillä lailla, A. Sinä kirjaimilla itsesi pidät virkeänä tänään. Olen iloinen.
Pitäkää vappujuhlinta rauhallisna, sillä 5.5. kilahtaa kivikoululla varsinainen juhlien juhla. Runon lausuntaa, kitarointia, sauna niille, jotka ehtivät. Tulee iloinen ilta, luulen. Kaikki tervetulleita ovat, menneet (Matias, Timo, Santtu jne.) ja tulevat opiskelijat, tulkaa tutustumaan alkaen klo 20.00 toukokuun viides.
Minulla on huono kieli nyt, huomaan, väärä pilkutus. Olen lukenut Bo Carpelanin Alkutuuli -teosta. En tiennyt Carpelanin olevan niin avoin, käsittämätön, syvä, hellä, hullu. Pidän. Ei, ihailen, pettymykseen, suruun asti. Taas. Näitä ihastuksia riittää. Katsokaapa Carpelanin kuvaa! Että ihmisellä on lapsen silmät vielä. Siinä on tavoitetta kenelle tahansa, säilyttää lapsi katseessaan kuten ystäväni Bo.
Tulkaa nyt, ihmiset, jotka olette tehneet itsestänne merkittävän linjalle. Kevään viimeinen juhla on käsillä kohta.

Essi