Tarkoitus oli etsiä kuvia, joita kirjoittaa auki. Runottaa.  

Mutta siellä haisi.
"Täällä haisee joku, oppilas A sanoi."
"Ei täällä mikään haise," grafiikan opettaja sanoi, "lamput korkeintaan."
"Haisee täällä," oppilas B sanoi.
"Hyi. Mua huimaa,"oppilas C sanoi.
"Oksettaa,"oppilas A sanoi.
Työt olivat hienoja, menetelmät vieraita. Menimme yläkertaan. Siellä oli Markus. Markus on huippuhyvä.
"Kunhan näette Markuksen opintokirjan,"grafiikan opettaja sanoi. "Se on huippuhieno."
"Nää portaat on.."oppilas A sanoi.
..."Kamalan jyrkät,"oppilas D sanoi.
"Mua huimaa,"oppilas A sanoi.
"Mua oksettaa, oppilas B sanoi.
Katsoin oppilaitani kysyvästi. Oppilaat katsoivat minua kysyvästi.
Emme nähneet Markuksen opintokirjaa, vaan hänen töitään. Ne eivät olleet hyviä. Ne olivat erinomaisia. Laskeuduimme jyrkät portaat alas, ovelle. Oppilaat tekivät oven eteen tungosta.
"Löysittekste mitään?" sanoin. "Käykää kattomassa vielä. Mä ootan tässä aulassa."
Mutta oppilaat eivät liikkuneet. Oppilaat muodostivat oven eteen tungoksen. Ilme oli kuin lapsilla joita on kielletty. "Kävisitte nyt," sanoin. "Joku kuva edes."
Mutta oppilaat ryntäsivät ohitseni ovelle ja kaaduin heidän alleen portaissa.
Pihalla kaikki pysähtyivät ja katsoivat toisiaan. Puhdistelin vaatteitani lumesta.
"Huh,"oppilas A sanoi.
"Ohhoh", oppilas B sanoi.
"Haisi. Mulla on paha olo," oppilas D sanoi.
Palasimme vähin äänin kivikoululle. Se on meidän tila.  Siellä kävi eilen vieras.
Paluumatkasta vieras piirsi kuvan. Kuvassa on mustiin pukeutunut nuori mies, joka poistuu kirjoittajalinjalta silmät suurina, ryhdittömänä. Elä juokse. Elä juokse, ajatuskuplassa lukee.