Kevätnäyttely meinaan. Tänään ihmiset vielä saivat käydä ihmettelemässä taidekoululaisten aikaansaannoksia, mutta ensiviikolla kaikki puretaan ja siirretään pois. Kiitokset kaikille vierailijoille, sekä teille jotka seiniä sotkitte, että teille jotka maksoitte pullakahveista.

Paavo rämpii Limingan mustalla suolla pyhänä aikomuksenaan saattaa meidät vielä viimeisen kerran jättämään lopullinen kädenjälkemme Ippalan seiniin.


Tämä auto on saanut tähän päivään mennessä jo useammankin värikkään maalikerroksen ylleen.


Minna katsoo kirjoittajalinjan huoneen aforismien, tarinoiden ja suoranaisen vittuilun täyttämiä seiniä vielä viimeisen kerran ennen näyttelyn sulkemista.


Siinä on Ippala. Vielä toistaiseksi. Jossain vaiheessa se pannaan maan tasalle. Sääli sinänsä, monen taiteilijan kädenjälki ja muisto paikalla käymisestä katoaa rakennuksen mukana ikiajoiksi.


Kevätnäyttelyn järjestäminen Ippalaan oli kaiken kaikkiaan mielestäni loistava idea. Vielä hienompaa kaikesta teki se, että paikka ei ollut pelkästään taidekoululaisten leikkikenttä, vaan myös yleisölle annettiin vapaat kädet ilmaista itseään paikan päällä.

Tarvitsemme enemmän julkisia paikkoja, missä ihmiset voivat kirjoittaa ja piirtää luvallisesti seiniin, jättää jälkensä vuosikymmeniksi jälkipolvienkin nähtäväksi. Meillä pitäisi olla samaa tarkoitusta varten taloja, joita ei pistetä maan tasalle. Tässäpä idea, joka voisi kehittää kulttuuriamme huomattavasti ja tarjota ihmisille vapauden omaan taiteelliseen ilmaisuun julkisesti.

Joni