Laulettiin runoja jambissa. Koskaan tämän jälkeen suvivirsi ei enää ole sama.

Mielenkiintoinen tehtävä oli semmoinen, jossa Raymond Carverin Sade -runo sai kyytiä. Asettelin alkuperäisen satunnaiseen järjestykseen - rytmiltään erilaiseksi. Tein viisi versiota. Sisältöön en koskenut, vaan rytmiä luoviin tekijöihin. Hengityksiin ja taukoihin sanojen ja säkeiden välissä. Säkeistöjen. Pisteisiin ja pilkkuihi ja sen semmoisiin. Runon painotus ja sisältö muuttui täysin.

Alkuperäinen Sade muuttui joko agressiiviseksi, "painostavan halun" ilmaukseksi tai jotain aivan muuta.. hmmm... ilman muuta rytmi ja muoto ovat olennaisinta sisällössä.

Kirjoittajalinjalaisten mielentila alkaa vaikuttaa myös mielenkiintoiselta. Ehdotin tänään nettikameraa kattoon. Linjalaiset vastasivat ehdottamalla nettikameraa minun huoneeseeni. Enää ei tarvita Big Brotheria. Nuo asuvat käytännössä samassa huoneessa aamusta, jotkut iltakahdeksaan tai ysiin. Ei ihme että aamuisin naamalla on ilme.

 

Essi

Vielä: Hesarin kuukausiliitteen artikkeli sivistyksestä sai ajattelemaan. Nykyisin tieto tosiaan on niin erityistä, alakohtaista. Yleismiesjantusia ei enää ole. Ihminen osaa reflektoida itseään, mutta saako se itte enää housuja jalkaansa ilman apua? Ja mitä lopulta on sivistys? Yllättävän monen haastatellun mielestä ainakin sydämen sellaista. Hyvä pointti.