250812.jpg

Liminkaan tuli talvi syysloman aikaan. Sen huomasivat monet Etelä-Suomessa asuvat linjalaiset, jotka tulivat takaisin koululle loman jälkeen. Tuon kuvan minä otin Kolarissa viikko sitten. Taustalla on Tornionjoki. Se oli vielä sula. Se höyryten ja hitaasti vei jäälohkareita mukanaan.

Tänä viikonloppuna kävin Ranualla, hautausmaalla, viemässä kynttilöitä äitini haudalle. Vanhin tytär kysyi siellä, että miksi laitamme kynttilöitä haudalle. Melkein vastasin ensiksi mieleeni tulleen ajatuksen: "Koska muutkin vievät kynttilöitä". Mutta vastasin, että haluamme muistaa mummia ja kertoa, että meillä on häntä ikävä. Tyttöni jatkoi, että mehän voimme kotonakin muistaa mummia. Niin, lapset ovat järkeviä. Aikuiset ovat järjettömiä, kun ajavat satoja kilometrejä pelkästään kynttilää viemään kylmän hautakiven luo. Hautausmaa kyllä oli kaunis kynttilöiden loisteessa ja olihan se hyvä tarkistaa, että hauta oli kunnossa. Kävimme me myös menomatkalla serkkuni luona kylässä. Se oli mukava vierailu.

Koulussa tein tänään rohkeusharjoituksen. No, mehän teemme koulussa oikeastaan vähän joka hetki rohkeus- ja rehellisyysharjoituksia.  Olen huomannut, että minun rajani ei ole vielä tullut vastaan. Aina löytyy uusia haasteita ja pelkoja kohdattavaksi. En puhu nyt fyysistä haasteista. En ole huimapää. En halua hypätä lentokoneesta tai tehdä jotain muuta hengenvaarallista.

On tarpeeksi pelottavaa ja addrenaliinia tuottavaa joutua kohtaamaan omia pelkojaan, jotka asuvat päässä ja mielessä. Mitä uskaltaa sanoa? Mistä kehtaa keskustella? Mitä kysymyksiä saa asettaa? Mistä aiheista saa kirjoittaa?

Tuosta aasinsiltana voisi kertoa, että draamakäsikirjoituksen työpajajakson yksi ongelma on ollut se, että ihmiset eivät uskalla laittaa henkilöhahmojaan selkä seinää vasten ja kohtaamaan pelkojaan. Hahmot kääntävät selkänsä ja juoksevat pois mieluummin kuin joutuvat olemaan rehellisiä ja tekemään isoja ratkaisuja. Hassut fiktiiviset henkilöhahmot. Tuntuu, että nehän voisi laittaa tekemään ihan mitä vain. Mutta ei se taida niin helppoa olla. Niin kuin oikeassa elämässäkään ei ole helppo keksiä mainiota loppuratkaisua.

Heidi