Makasin väliaikaisessa epäsängyssäni ja tuijotin valkoista kattoa. Huoneen tuoksu oli ummehtunut, muuten olisin voinut maata vaikka sairaalassa. Letkuissa ja aineissa, tietoisena omasta epäonnestani. Heräilin vasta ja uniset kuvat täyttivät pääni absurdisti tanssien, kuin katse joka on pyörinyt kauan ympyrää. Hanna, kämppikseni, lähti jo kurssilleen, ja minä jäin makaamaan epäsängyn laidalle miettien, mitä nyt pitäisi tehdä. Pitäisi nousta. Uniset kuvat tunkivat silmiini ja hiuksiini, ne tuntuivat tarraavan tuohon oranssiin harakanpesään kuin äidin lempeä käsi; kuin pilvi joka kiertää lentokoneen siiven sulkien sen vaippaansa. Nukahdin autuaana, enkä ymmärtänyt huolehtia.

 

(C) Jenna.