Jos kaksi vuotta sitten joku olisi sanonut että näin. Nauranut. Olisin.

Olen oppinut itkemään. Muistan, kun se tapahtui. Syyskuun puolessavälissä, toissa syyskuun. Sunnuntaina, Muusajuhlasunnuntaina.

Ilta, juhlien viimeinen ohjelmanumero. Tosi tiukka viikonloppu takana. Välitalon Vegan orkesteri, mikä oli nimi, esittää sävellettyä Hellaakosken Satakieli-sarjaa, laulajana Johanna Iivanainen.Rauhalassa, liian vähän ihmisiä kun miettii että oi hitto miten hienoa on tämä, kauneutta ei voi käsittää, nuo sanat ja tuo ääni ja nuo muut äänet, istun salin perällä taimmaisena, yksin pöydässäni.

Ja perkele, kun stressi purkautuu.

Silmät purkautuvat.

Nenä purkautuu.

Vuosien itkut alkavat valua.

Neljän metrin säteellä vain yksi muu yleisö, mietin kuuluuko tursotusta.

Ja jatkavat valumista.

Ei lopu.

Ei.

Jatkuu vain.

Ei lopu.

On pakko poistua väliajalla, en kestä tätä, ei lakkaa vieläkään, sanon hei ja kiitos ihmisille posket märkinä ja norot tuoreina, että näin kävi nyt, aika jännää, laitan viestin Ystävälle että hei nyt kävi näin, tämä on ihan ihmeellistä, en tiedä mitä tehdä tule regeebaariin kaljalle ja kerro miten nyt tässä, ei lopu millään.

Viestin ja Ystävän saapumisen välissä ehdin jo tajuta miten hyvä tämä on, miten lämmin on olo eikä tämä ole isän ja äidin surua tai isoisän surua tai maailmantuskan surua tai kuolemaa tai tuhoa tai loppua tai maailmanloppua tai mitään, tämä on Onni ja Tunne. Että oli niin uupunut ettei jaksanut enää kätkeä kaikkea ja olla niin kuin Mies tai mikälie. Loppu millekään yrittämiselle. Viimeinen askel siihen tyhjän päälle joka kantaa - siihen joka kantaa, Minä Olen.

Minä olen että Minä olen. Tai sitten Minä olen se Mikä olen. Miten kääntääkään. Se jumalyhteys, vaikka ei ole mitään jumalaa.


Ja muistan kaiken nyt kun on ilta ja saunassa pesin tukan ja istuin olutpullon kanssa kuistin portailla ja katsoin että tuolla oli äsken auringonlasku ja tuolla on puolikuu, linnut yhä silti laulavat, ja sitten nyt tässä vieressä soi Nick Cave ja minä itken taas. Ja ikkunan taakse on hiipinyt pimeys.


Paavo