"Turhanpäiväinen älykkyys/
syö ihmistä rotan lailla"
Laulaa Dave.

Jalat työpöydällä niskat kipeinä ja kovina luen työpöytäni ääressä kirjoittajani tulkintaa 2000-luvun Decameronesta. Nuoren naisen seksuaalisuus.
Sain eilen Minna K:lta lahjan. Hän siteeraa Eeva Kilpeä Naisen päiväkirjasta (Kaivelen työlaukkua mutta en löydä monistetta kaiken lappusalaatin seasta) Ideana sitaatissa on että osoitettuaan taitonsa kirjailija kohtaa seuraavan seinän: Lähteäkö miellyttämään kustantamon tai lukevan yleisön tai muun auktoriteetin mielihaluja vai taistellako oman ilmaisunsa (persoonallisen tyylinsä, persoonallisuutensa) kanssa.
Kiitos Minna. Aurinko paistaa.
Lasken nuoren naisen mehevän tirisevän seksuaalisuuden työpöydälleni huokailemaan, vapisevat reidet ja takapuoli: Aurinko paistaa.
Nousen työtuolilta ja avaan ikkunan, se on vaivalloista tämä on vanha talo ja hyppään, levitän kädet, eikä tänään ole pakkasen puolella Liminka vaan lämmintä on 6 astetta. Miten kollega ruokatunnilla kertoi kuinka Thaimaassa kaikki hymyilee "ne ei varmaan ole käsittäneet mistä elämässä oikein on kyse," lennän, tuon haltijakuusen yllä, joka näkyi vielä hetki sitten työhuoneeni ikkunasta, selkä notkeana ja taipuisana kuin nuori varpu minä no, minä vastaan, mistä tässä elämässä sitten on kyse, "katumisesta," kollega sanoo.
Mitä pitää katua.
"Sitä että on syntyny."
"Tai että on lisääntyny," toinen lisää.
"Tai että aikoo lisääntyä," lisää kolmas.
Jatkamme syömistä. Poronmurokastiketta, alas painuneet niskat.
Harvapa ihminen tietää mitä minä puuhaan täällä työaikana lentelen museoalueella minulla on tytön mekko päällä ja legginsit ne on suomea ja tarkoittaa sukkahousun näköisiä housuja joissa ainoa ero on sukkahousuihin että ne on paksummat ja maksaa melkein kaksikymmentä euroa.
Minusta se on kova raha sukkahousuista.
Lennän.
Hame lepattaa.
Hyvä ilma.




Essi