on ikävä, immeiset.. On ikävä kaikkia teitä.

Loma ei ole lomaa, vaan paussi, jossa järjestellään ajatukset sellaisiksi, että niiden kanssa pystyy tulemaan toimeen. Olen lomalla kirjoittanut kolme runoa. Eniten lomaa kai on juuri herättyä, jolloin jalat liikkuvat, vaikka mikään muu ei vielä toimikkaan.

Ai niin ja Ahtia olen lukenut. Hän toimii kuin sissi. Tunnen oloni eriksi joka lukukerran jälkeen. Luen sitä välillä niin, että avaan vain kirjan summanmutikassa ja luen. Aika usein olen jo lukenut sen kohdan, mutta se vaikuttaa minuun taas. Omissa runoissa on jotakin toisin, minusta tuntuu. Kirjoitan yhden näistä kolmesta.

saapuessani kotiin purskahdin itkuun
olin pidätellyt sitä koko automatkan
itkin kun otin kenkiä pois
laskin laukut ja itkin
lysähdin keskelle kaaosta
sohvan ruskealle tyynylle joka
keskellä olohuoneen lattiaa
pehmensi iskua
vaimensi äänekästä vollotustani

korviani alkoi kuumottaa
niin kauan itkin
nenä vuosi ja silmiä kirveli
  senkin jälkeen
itkin vielä vähän
  koska se tuntui hyvältä.


Runoraadissa joku raadin jäsenistä vertasi runoja hirviin. proosaakin se vertasi johonkin, en kuullut kunnolla mihin. Siellä oli naiskirjailijoiden valitsemia tyttörunoja. (Ja jälleen hyvä ajatus tasa-arvoisuuden ajamisesta meni ojan puolelle. Tasa-arvoisuus syntyy vasta sitten kun unohdetaan sukupuolet.) Muutama hyvä joukossa. Jotkut aika tylsiä ja mitäänsanomattomia. solveig von schoultz sain eniten ääniä. En keskittynyt siihen kunnolla, joten en osaa sanoa oikein oliko se mistään kotoisin. Ajattelin lainata ja lukea.

Nyt lopetan tämän ikävänlievittämiskirjoittamisen ja alan taas turruttamaan aivojani pelein.

Ismo

Ai niin.. Muutan ehkä Liminkaan.