Kevätnäyttelymme avajaiset vietettiin siis eilen sunnuntaina. Tilaisuuden avasi Pirjomme bändi Claudius esittämällä muutaman kappaleen, ennen kuin ihmiset siirtyivät kahvittelemaan ja sen jälkeen auditorion puolelle kuulemaan minuuttinovellikilpailun tulosten julkistamista.


Sitten olikin vuoro siirtyä Ippalaan, missä tilaisuus jatkui kello 14. Sitä ennen kuitenkin tulevat suuret kirjallisuusnerot, Minna Valtonen ja Jari Manninen, kohtasivat toisensa päärakennuksen edustalla. Käteltäessä he osasivat ottaa asiaan kuuluvan teennäisen hymyn valokuvaa varten.


Siinä se on! Koko koulun taiteilijoiden yhteinen näyttelytila.


Eikä sisälle päästy ilman kunnon portailla poseeraamista. Täytyyhän meidän kirjoittajien hieman mainostaa itseämme. Hei, siellä on sentään meidän tekstejämme esillä myös. Yksi kirjoituksilla vuorattu huone kertoo enemmän kuin tuhat maalausta... Tai jotain sinne päin...


Sisällä päästin vihdoinkin itse leikkiin eli leikkiin itse. Essi ja Pekko toivat mukanaan kaikenlaista krääsää, joista sitten kehiteltiin yhtä sun toista hauskaa puuhaa niin meille itsellemme kuin yleisöllekin. Tässä Essi testaa kasvovärejä Jariin, ennen kuin lukee pakkauksesta, että ne saattavat olla haitallisia herkälle iholle.


Ja mitäpä olisi ollut tämäkään päivä ilman kunnon sisäpiirin läppää. Puhaltelimme ilmapalloja ja kirjoitimme ne täyteen asioita, kuten rooleja niitä tutkiville ihmisille. "Nyt olet pimeä jänis" ynnä muuta yhtä järkevää. Tämä kuvassa näkyvä mainospallo (suurimman faninsa kanssa) päätyi aitiopaikalle kattoon roikkumaan.


Ja leikkiminen jatkukoon. Essin ja Pekon leikkikalut asettuivat patsaiksi valokuvaa varten ja tekivät mitä heidän ikinä käskettiin tekevän, joka ei loppujen lopuksi ollut kovin paljoa. Claudius-bändi improsi laulun yleisön antamien lauseiden mukaan. Sitten lausuttiin tekstejä suu ahdettuna täyteen toffeeta leikkikalujen esittäessä tarinaa.


Pekolla ja leikkikaluilla on hauskaa. Vai onko se sittenkin tuskanhikeä?


Koko mahtava tapahtuma päätettiin (suurimman osan muusta väestä jo häivyttyä) leikkimällä Pekon hankkimilla vanhoilla originaaleilla japanilaisilla toimintafiguureilla. Minäkin sain puolestani toimittaa Essin toimintafiguurin virkaa... Niinpä me kerroimme tarinan pienestä Köntistä ja hänen ilkeästä isosisästään. Mestarillinen otos on Minna Valtosen käsialaa.


Vaikka ette sunnuntaina olisikaan paikalle päässeet, niin ei huolta, näyttely on avoinna vielä kaksi viikkoa. Muistakaa siis poiketa, jos kylillä pyöritte. Älkää unohtako pullakahvitarjoilua!!!

Joni