Päärakennuksella hymyilen vahingossa toimiston Sirkalle siihen malliin että se jää minun jälkeen kyselemään kollegalta joka on sarjakuvaKeijo:
"No?"
Mutta Keijo tietää minut eikä siksi vastaa.
"Mitä se hymyili, Sirkka tivaa."
KuvataideHannu sanoi kun kävi kylässä, että "sulla on mielessä aina joku oikku."
"Mikä sillä on," jatkaa Sirkka,
yhä toistaa ja käytävä kaikuu minun perässä, kun kuljen. Hymyilin Hannulle vastaukseksi, ja viimeiseksi, kun olen jo ovella ja aurinko tulee oven lasin läpi:
"Miksi se on noin onnellinen?"
Ilmeisesti täällä salaperäisesti ei hymyillä juuri vaikka onkin muuten paratiisillinen paikka.
Tietysti minulla on oikku mielessä.
Aina on.
Katso lasta. Kun käsket sitä mihin tahansa, se katsoo takaisin ja sen mielessä on jo oikku ja arvaa saatko siltä sitä mitä tilaat. Et.
Aurinko paistaa. Puut hapuilevat taivasta molemmin käsin. Saapastelen kivikoululleni.
Näyttää siltä, että ensi vuonna opiskelijalla on mahdollisuus opintojensa ohessa suorittaa kirjallisuuden appro. Se on hyvä asia, mahdollinen.
Oikku oikein oikuttelen, mielessä soi laulu, enpä kerro, mikä.
Tuulimylly kivikoulun edessä harottaa joka ilmansuuntaan. Minulla on uusi pyörä. Sen kokoon kyhäsi Bilteman paketista Jari joka on tämän koulun sivari. Ensi kesänä Jari kokoaa minuuttinovellikilpailun 100 kiinnostavinta tekstiä nettiin ja sieltäpä ovat luettavissa ei siihen julkaisua tarvita kun kaikki toimii ajassa, semmoinen olisi hyvä että työpäivän jälkeen otan uuden Biltemapyöräni joka on mummomallia ja sillä pyöräilen Rantakylään. Etsin mäntyjä ja kuusia ja jos on kuusenneulasia maassa ja sen päältä ajan, se on hyvä. Yhtenä päivänä sattui niin, että istuin patiollani johon paistaa suoraan aurinko koko päivän. Siihen tuli nainen jonka kassissa oli kaksi hyvin pakattua narsissiruukkua.
"Asuuko Pentti täällä?" nainen kysyi.
Ja sitten minä hymyilin sisään päin.
"Ei asu," sanoin.
"Nyt on Pentin päivä," nainen sanoi.
Silloin oli.
Nainen viittoi minun naapuriin.
"Pentti asuu tuolla."
Nyökkäsin.
"Tuossa sinun vieressä asuuko Elsa Arvola?"
"Asuu."
Katselin narsisseja naisen paperikassissa. Aikooko istuttaa ne ulos.
"Pentti ei ollut kotona minä en tunne tuota Elsaa kovin hyvin mutta jos kävisin siellä."
Mitäpä siihen voi sanoa. Yritin varjostaa kädellä silmiä. Tästä tulisi hyvä päivä, kirjoittaisin vielä vähän. Nainen katsoi ruokalautasta siinä minun patiolla. Syön ulkona aina. Lämmitän mikrossa ja tulen ulos syömään jos vain paistaa, miksi se kysyi Penttiä jos tiesi missä se asuu, mutta nyt siitä on se hyöty että minäkin tiedän missä Pentti asuu. Minun rivitaloasunnosta suoraan eteen kuistille se on Pentin ovi. Joskus Pentti on kotona. Pentillä on sininen kevättakki ja vanhan miehen ryhti. Istun patiollani ja syön. Pentti seisoo ovellaan kädet sivuilla, minun ja Pentin välillä on etäisyyttä noin 150 metriä ja Pentistä näkee että sen mielestä ulkona yksin lautaselta syöminen on vähän erikoista. Hymyilen sille mutta en nosta kättä, tämä on Liminka.
Eilen Pentillä oli kaveri. Luulen, että Pentti asuu yksin vaikka sen keittiön ikkunasta roikkuu viherkasvi. Pentin kaverilla oli beige kevyt takki, sama vyötärölle ulottuva linja.
Ähöttivät Pentin ulko-ovella pitkään ennen kuin menivät sisälle, vanhan miehen pyllyt ja selät minuun päin.
Mitä lie puhuivat.
Essi
tiistai, 3. huhtikuu 2007
Kommentit