I Kevät

Silmu, joka aukeaa ensimmäisenä on yksin; muuttolintu, joka ensimmäisenä halkoo sinistä taivasta, on yksin. Rajoilla ollaan aina yksin, puronvarsilla, siellä, missä vedet valtaavat uutta maata.

                                                          II Kesä

Yksin on sitä, että kuulee, kun puun kuoren alla jokin hengittää. Kuori on välissä eikä tuolla jollakin ole oikeastaan mitään sanottavaa, niinpä kumpikin omalla puolellaan hiljaa, kuulee toisensa ja lehtien seassa sirkuttavat linnut.

                                                          III Syksy

Kaukana kaupungin valot eivät samenna taivasta. Ensimmäisenä pakkasyönä tähtien reunat ovat viiltävän kirkkaat. Kaukana yksinäisyys ei ole ahdasta ja pimeää, vaan kuten vuoren huipulla, kuin olisi lähempänä taivasta ja Jumalan sydäntä.

                                                          IV Talvi

Kun on tarpeeksi kylmä, voi pukea ylle niin paljon vaatteita, että kukaan ei näe.

 

 

 

Kirjoitti Riikka Säärelä, maailmalle ilman lupia tarjosi ope. Elä Riikka suutu.