Syksyä tekee, tuuli on kolea. Puita jos katsoo ne vapisevat vähän, värjöttelevät riisua alasti tahtovat ja sitä pikku hiljaa, koko ajan...
Koko ajan tätä puiden riisuuntumista. Siksi tuulee, tämä vastauksena sille joka kysyi miksi tuulee koko ajan. Aamulla kun kävelin heitti tuuli minun hatun Liminkajokeen, siellä kellottaa nyt oranssi.
Löysin kuvan galleriasta.
Sen tarkoitus on rauhoittaa ja antaa hyvä olo.
Meillä opiskellaan käsikirjoitusta.  Löysin muuten American Beautyn alkuperäiskäsiksen osoitteesta http://www.dailyscript.com/scripts/AmericanBeauty_final.html. Sitä on hyvä tutkia sieltä, mikäli haluaa katsoa kohtauksittain.
Mitä on tapahtunut, ostin eilen brushpen-kynän. Se on sivellin jossa on tussi. Sarjakuvalinjalainen auttoi sen minulle päälle ja sanoi sen olevan "pyhä väline." Piirsin sillä koko illan kotona. On hyvä etten ole aikaisemmin keksinyt tuota kynää.
Olis kaikki rahat menny siihen.
Olo on kuin koskettelisi kaiken pintaa sormenpäillä koko ajan.
Tulee olo että on järkevää olla olemassa kun on sellainen leikki.
Mistä johtuu.
Kanniskelen joka paikkaan Karen Armstrongin Jumalan historia -teosta (Ajatus kirjat 2007) siksi koska se on niin kaunis esine. Parnassoon Virtasen kirjoittama kritiikki teoksesta oli virkistävintä kritiikkikirjoittamista aikoihin. Kannan kirjaa ruokatunnin ja kannan sen mukanani kotiin, nyt.
Kun lähden.
Pää on analysoinnista tyhjä.
Ihminen joka pakenee elämää järkeilyn ja analyysin ja Tiedon perään on hullu.
Loppuillan laulan tätä:

Rumprump rellaa
reka reka rellaa
seisahduppas sekarlo
se vastoin käy
se vastoin käy

Ahnehdippas kallista lyyraa
esikunta
arestipa
röskytäääääääää.....



Rös.


Essi