Päässäsi humisee ja sinun on niin paha olla

  maailma vinhaa yltyvää vauhtia pyörii maailma

   mustat renkaat silmiesi ympärillä

    merkkeinä väsymyksestä, jota et saa voitetuksi

     jäseniäsi pakottaa ja on kuin et olisi paikalla ollenkaan.

Mietteet kaukana. Gruusiassa saakka.

 Et osoita enää uhrimieltä epäjumalille

  epäjumalat ovat vaatineet sinulta liikaa turhia uhrauksia

   ja nyt tiedät, että moni kakku päältä kaunis

    ja silkkoa sisältä, mutta rähjäisestä

     repusta voi löytyä hyvät eväät.

Mikä on tuo pimeässä pilkottava kummajainen?

 vai onko se vain runoilija Ismo Torvisen

  kankaalle ikuistama silmä. Vihreä silmä,

   joka tunnollisena kirjallisuuden temppeliä vartioi.

Harhakuvia. Viidakkorummun pärinää ..Joku soittaa kotiin

 Olet rumpalipoika sotakentällä. Surullisen sävelen taituri

  kentän pinnassa lojuvat epäjumalien turhat uhrit

   sekä ne, jotka eivät jaksaneet raahautua joukkosidontapaikoille.

 Hyökkäyksen jälkeen päässäsi humisee ja sinun on niin paha olla.

  Joku puheli hevoselle, pehmoista puhetta sille leperteli

   pirteää runoutta lasketteli, etteivät sitä kestäneet seinät

    vaan asukkaiden päälle romahtivat. Kunnia niille keille

     se kuuluu eikä niille, joiden kainalot kasvaa hämähäkinseittiä

 Harhakuvia. Lisää harhakuvia loppuun hiipuvalle!

 Levottomuus, sisäinen paine ja ulkoista surkeutta korostava toisaikaisuus. Pilvilinnan hutera kivi- jalka. Syntymäkodin lämpö. Saaste. Vanha taivas ukonilman jälkeen. Usko, toivo ja realismin altta- rille uhrattu rakkaus. Suku, joka on aina pahin. Perhe, jolta ei riittänyt kirjailijapojalleen ymmärry-stä. Yhteisö, joka tyhmyyksiin yllytti levottoman harharetkeläisen. Vuosia. Hyviä ja huonoja elinvu- osia. Nuoruusaika, joka vilisti ohi liian aikaisin.

Harhakuvia. Ennen aikojaan hiljentynyt työmaa. Jäljelle permannolle jäi kiteistä pölyä.

 Elämä kuin kotiin kirjoitettu kirje. Se, mikä koskaan ei perille asti saapunut.

 Sairaus, joka vie hautaan lahjakkaan ennen aikojaan.

 Kunnia marttyyreille. Nuorina kuolleille, aikansa eläneille ja niille kaikille, jotka kohtasit polkusi varrella, jota ilman matkaseuraa kuljit.

 Kunnia niille naisille, joihin rakastuit ja jotka sinua lähestyivät ja sinua ymmärsivät.

 Kuolema niille ylimielisille, ylimaalatuille baarityrkyille, jotka sinua nokan vartta pitkin katselivat.

  Harhakuvia kuolinvuoteella. Ennen luonnollista poistumaa, ennen uutta elämää.

 Ennen henkimaailmaa. Harhakuvia.

Oskari Peltola Limingassa 20.l1.2006