maailma vinhaa yltyvää vauhtia pyörii maailma
mustat renkaat silmiesi ympärillä
merkkeinä väsymyksestä, jota et saa voitetuksi
jäseniäsi pakottaa ja on kuin et olisi paikalla ollenkaan.
Mietteet kaukana. Gruusiassa saakka.
Et osoita enää uhrimieltä epäjumalille
epäjumalat ovat vaatineet sinulta liikaa turhia uhrauksia
ja nyt tiedät, että moni kakku päältä kaunis
ja silkkoa sisältä, mutta rähjäisestä
repusta voi löytyä hyvät eväät.
Mikä on tuo pimeässä pilkottava kummajainen?
vai onko se vain runoilija Ismo Torvisen
kankaalle ikuistama silmä. Vihreä silmä,
joka tunnollisena kirjallisuuden temppeliä vartioi.
Harhakuvia. Viidakkorummun pärinää ..Joku soittaa kotiin
Olet rumpalipoika sotakentällä. Surullisen sävelen taituri
kentän pinnassa lojuvat epäjumalien turhat uhrit
sekä ne, jotka eivät jaksaneet raahautua joukkosidontapaikoille.
Hyökkäyksen jälkeen päässäsi humisee ja sinun on niin paha olla.
Joku puheli hevoselle, pehmoista puhetta sille leperteli
pirteää runoutta lasketteli, etteivät sitä kestäneet seinät
vaan asukkaiden päälle romahtivat. Kunnia niille keille
se kuuluu eikä niille, joiden kainalot kasvaa hämähäkinseittiä
Harhakuvia. Lisää harhakuvia loppuun hiipuvalle!
Levottomuus, sisäinen paine ja ulkoista surkeutta korostava toisaikaisuus. Pilvilinnan hutera kivi- jalka. Syntymäkodin lämpö. Saaste. Vanha taivas ukonilman jälkeen. Usko, toivo ja realismin altta- rille uhrattu rakkaus. Suku, joka on aina pahin. Perhe, jolta ei riittänyt kirjailijapojalleen ymmärry-stä. Yhteisö, joka tyhmyyksiin yllytti levottoman harharetkeläisen. Vuosia. Hyviä ja huonoja elinvu- osia. Nuoruusaika, joka vilisti ohi liian aikaisin.
Harhakuvia. Ennen aikojaan hiljentynyt työmaa. Jäljelle permannolle jäi kiteistä pölyä.
Elämä kuin kotiin kirjoitettu kirje. Se, mikä koskaan ei perille asti saapunut.
Sairaus, joka vie hautaan lahjakkaan ennen aikojaan.
Kunnia marttyyreille. Nuorina kuolleille, aikansa eläneille ja niille kaikille, jotka kohtasit polkusi varrella, jota ilman matkaseuraa kuljit.
Kunnia niille naisille, joihin rakastuit ja jotka sinua lähestyivät ja sinua ymmärsivät.
Kuolema niille ylimielisille, ylimaalatuille baarityrkyille, jotka sinua nokan vartta pitkin katselivat.
Harhakuvia kuolinvuoteella. Ennen luonnollista poistumaa, ennen uutta elämää.
Ennen henkimaailmaa. Harhakuvia.
Oskari Peltola Limingassa 20.l1.2006
Kommentit