Tässä päivässä on jotain vikaa. Vialla jotain, pahasti, hyvin pahasti. Heidin kanssa ristimme olomme plää-oloksi. Mielenkiintoista, että valitsimme molemmat tuollaisen kuvauksen. Päivä on ollut tylsä, Annin kanssa en jaksanut aamulla reagoida oikein mihinkään. Kolumnien luku oli tylsää, ja Raamatun etsiytyessä Paavon käsiin minä painoin silmäni kiinni ja kääriydyin punaiseen sydänpeittooni yhä enemmän. Eilen aloittamani asiateksti on ollut Wordina auki koko päivän koneellani, mutta ainoa asia minkä sille olen jaksanut tehdä, on yhden kappaleen siirto toiseen paikkaan. Tänään ei tunnu tulevan sanoja muuta kuin päiväkirjan sivulle. Viimeinen kommenttini sieltä:

"Mikä vittu on sertifikaatti?! Kyllästyttää. Musiikki vaihtui loistavasta erittäin outoon."

On sellainen olo, ettei jaksaisi istua koneella. On myöskin sellainen olo, ettei jaksaisi nukkua, katsoa telkkaria, lukea, kirjoittaa, juosta, maata, puhua. Tuntuu ihan äärimmäisen raskaalta tuijottaa elämää ympärillään. Tuntuu tylsältä! Mikä tämän päivän ongelma oikein on, kun en ole edes ainoana tätä mieltä. En voi itse syyttää edes raskasta viikkoa, sillä lopetin viikonlopun viettoni keskiviikkona puolen päivän jälkeen. Koululta puuttuu Essi ja Ismo. Olen aivan varma näiden asioiden vaikuttavan.

Istun ja tuijotan, sormet etsivät laiskasti kirjaimia näppäimistöltä. Oskari sentään näyttää ahkeralta omalla paikallaan koneensa äärellä. Ns. musiikki kysyy, mitä eskimot tekee lauantai-iltaisin. Kuulemma ei  käy elokuvissa, vaan tarttuu pulloon. Sitten jotain selostusta, miten eskimot pelaa jääkarhujen kanssa lumisotaa. En jaksa edes ihmetellä, miten tällainen levy on julkaistu. Kaikkea ei kuulemma aina tarvitse ihmetellä, asioita tapahtuu silti. Ne vaan tapahtuu ja on.

Koulu näyttää siltä, kuin täällä ei olisi kukaan ollut pitkään aikaan. Sohvat ilman istujia ja niiden keskellä paperit siistissä kasoissa, vaikka Paavo niitä yrittikin sekoittaa. Tietokoneet ovat kiinni ja tuolit nätisti pöytien alla. Tekisi mieli vetää ne kaikki pois sieltä, sekoittaa paperikasat ja levittää nuo laskostetut peitot sekaisina möykkyinä tyhjille sohville. Sekoittaa sekoittaa sekoittaa. Kaikki. Ihan kaikki.

Paavo toivoi ihmisten olevan paikalla maanantaina, kun yhdelle ihmisille on vähän liian turha opettaa. Tehdään miehelle mieliksi, kun ei tästä näytä muutenkaan tulevan yhtään mitään. Mistään. Maanantaina pitäis Raamattu-teksteistä olla ilmeisesti ensimmäiset versiot valmiita. Ja enempää en puhu tässä postauksessa tuosta kirjasta. Satuja. Kirjoitetaan Pirkka-lehteen niksejä ja vaaditaan huimat julkaisupalkkiot fiksuudestamme. Kuulemma muovipussiakin voi käyttää enemmän kuin yhden kerran.

Marjaana,
joka tylsyydessään kirjoitti turhan tekstin, jotta muillekin tulisi tylsää.