Herään siihen.

Ihana ääni. Kello on vartin yli kaksitoista. Pomppaan ylös. Vedän verhot ja ikkunan auki, mutta päätän vielä loikoilla.

Minun makuuhuoneen ikkunasta näkee koivuja ja taivasta se on oikein hyvä näky.

Sataa.

Ihana ääni.

Olen nukahtanut olohousuihin ja pitkähihaiseen teepaitaan, keitän kahvin ja juon sen ja lähden ulos kävelemään kameran kanssa. Puolikilometriä ja olen umpimärkä. Siitä missä asun lähellä on hevostalli. Pysähdyn sen kohdalla. Kaksi hevosta, tumma ja vaalea. Ajatuksissa puhun sille tummalle. Seison sateessa, sanon: "Sinä olet se villi."

Viime kerralla kun kävin moikkaamassa tämä nosti takajalat ylös ja alkoi riehua, juoksi pitkin maneesia. Seison siinä ja sateen ääni, villi tuijottaa minua mutta ei tule lähelle. En kutsu sitä. En tee mitään. Seison ja siinä on kymmenen metriä välissä ja ihailen sitä se on jumalattoman kaunis eläin, vaatteet litimärkiä, tukka, pakko kääntyä takaisin käyn moikkaamassa yhden talon ja taas haluan asua siinä, siellä on valo sisällä. Joskus vielä käyn ovella ja sanon jotain, jospa se haluaisi esitellä talonsa. En vielä silti siinä on naisen pyörä pihalla, jospa se on väsynyt ja vanha ja haluaa myydä.

Eilen kävin poliisilla ja ostin ajokortin ja passin. Heti tuli olo että Kreikkaan tai Espanjaan, vaikka juuri nyt kesällä Liminka on hyvä. Sataa ja takaisin tullessa ajattelen taloa ja sitä hevosta ja katselen kahta kirkontornia jotka näkyvät puiden takaa, talvella näkyy koko laitos. Nyt vain torni. Minä rakastan tätä paikkaa. Miten tuossa minua vastaan kävelee nuori nainen. Kaunis on ja kävelee sateessa ja nauraa leveää hymyä, kävelysauvat. Alan nauraa ääneen.

Halataan.

- Ei me taideta mennä lenkille, sanon.

- Joo. On kaunis sade.

Puhelemme siinä vartin. En enää tunnista vaatteiden rajoja ja ihon. Vaatun kasvoilta tulee noroja.

- Mä vien sut meille kahville mutta ostan ensin jotain S-marketista.

Puhelemme niitä näitä. Treffit on vasta puoli neljältä, Vaatu Kalajoki on minun ystävä ylioppilasteatteriajoilta ja nyt tanssii työkseen. Tuntuu hyvältä tutustua uudestaan kymmenen vuotta sitten tapaamaani ystävään. Se kertoo että tanssiessa kosketuksesta heti tuntee, mitä toinen haluaa.

- Jos se näin nojaa, antaa vain kehon painoa siihen, niin sitä on että okei. Mutta jos se haluaa jotain, sen haistaa heti ja sitä on heti ihan...

Vaatu tekee eleen.

Ymmärrän sitä.

- Puhutaan tuosta lisää kohta. Mä menen vaihtamaan kuivat.

- Joo älä vilustu.

On hyvä saada lähipiiriin ihmisiä jotka tekevät töitä vapaasti. Eilen suututin kaverin kun se olisi halunnut tulla kahville kesken päivän lapsineen. Selitä siinä sitten että se sotkisi koko minun päivärituaalin, olen ajankäytön suhteen natsi (terveisiä sille joka vihaa sitä että käytän tätä sanaa väärin) ja se saattaa tarkoittaa että päivä tai viikko on varattu tyhjäksi vaikka periaatteessa istuisin patiolla ja kuuntelisin sadetta.

Pitäisi opetella ottamaan vastaan ihminen siten ettei...

Pah.

Ostin porkkanaleivoksia ja Bebe-hommia. Olen aina halunnut maistaa niitä. Vaatu nähään puolen tunnin kuluttua. Maksan laskut ensin.

 

Essi