No ni. Istu siihen. Leikitään yks juttu.
Aina sulla on näitä. Mää oon väsyny näihin sun-
Suu kiinni! Sano joku numero.
(Mutta se vain katsoo.)
Älä viitti.
(Katsoo vain: "Varo liittymästä heihin/jotka usko eivät enää mihinkään.")
Sano nyt. Joku numero.
(Katsoo vain. On väsynyt. Kuin emokarhu.)
Äkkiänyt!
(Tiedän että minulla on lapsen ryhti ja lapsen olkapäät. Ihminen ei muutu. Se joko ottaa itsensä vakavasti tai siten ei)
Se sanoo kolme.
Kolme. Hyvähyvä.
Täpinöittää. Levy on jo lautasella. Laitan biisin numero kolme.
(Se kuuntelee: No niin. Se istuu sohvan takana ja on pieni mytty ja se on minä tämä on minun leikki)


Miten vihaankaan puhetta, sanoja
vihaankaan kirjoittamista
kävelen vain kehää tyhjässä talossani
ajatukset pelkkiä houreita
toiveet kuin aamuinen seitti
koko elämänaika tuhkaa ja sumua

Rakkaudesta ruikuttajat, halusta ulvojat
kiertää kaupungin sydäntä vaanien verta
omiin synkkiin linnoihinsa valitusten taa
pelokkaammat piilee hautomaan haamujaan

Maailmako painajainen, josta ei voi herätä
elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä

Aika kulkee, kellot laukkaa
monta raukkaa hauta haukkaa
ennen iltaa siis kulje siltaa
mut varo murhamiesten kiltaa
varo liittymästä heihin
jotka usko eivät enää mihinkään

Tahto tuhoutua lienee eräs sielun loimilanka
toinen vallanhalu yli piirin tunnetun
taistelu on kahden sanan välin mittainen
kyllä vaiko ei - kas siinä pulma


Biisi: Melankolia.
Levy: CMX: Aion
Kiitos Yrjänä. Kiitos Paavo.
Paavo hyvä. Lahjat tulee perille aina.
Kuten ajatukset!
Nekin tulevat perille, aina.
Tiesitkös sitä?

Leikitäänkö?
Sano joku numero.


E