Saartaneet opettajan. Joka istuu nojatuolissa, muut seisovat uhkaavina ympärillä, lähellä, tulevat lähemmäs ja ääni täristen lausuvat runoja, jotka on huonoja ku mitkä.

"---Useimmat ongelmat ovat henkistä laatua ja täysin vailla mitään sisältöä."
Kollega Ranta ohjaa käsikirjoittajaa hahmon luomisessa.

"Ja sydämeni vuotaa verrrrta."
Oppilas on sisäistänyt huonon kirjoittamisen merkityksen.

"Ja musta tuntuu, tuntuu!"
Toinen oppilas on sisäistänyt huonon kirjoittamisen merkityksen.

Lattialla papereita ja piirrettyjä hahmoja ja kolme opiskelijaa.
Viittaan kädellä paperinukkeihin kysyvästi. Outo metodi.
Opiskelija hymyilee autuasta hymyä:
"Me aiotaan vielä leikkiä niillä."

Radiotoimittaja:
"Hyviä ääniä."
Minun vatsamurinoista, jotka ovat keskeyttäneet sekä haastattelun että lähetyksen.

Liminkajoki ja lunta, lunta.
Yksi sula paikka. Jää sen alla raakana.

"- No, onnistuiko?
- Onnistui, kuin Puuha-Petellä."
Arpojen myynnistä Kivikoululla sarjislinjan Elina ja minä.

Minä ja Ismo iltapäivän Leikistä:
"- Onnistuuko tähän saumaan?
- Ei oo voimia.
- On voimia. Voimat tulee kato siitä ku tekee, sitte. Voimat tulee saumasta."
Toistelen itseäni ihmetellen. Mitä neroutta taas tämäkin lause. Sohvalla Oskari alkaa nauraa tavalla, jolla vain Oskari voi. Voimat, jos mitkä, tulevat saumasta. Tästä vartin päästä Oskari on kirjoittanut runon, jossa saumasta tulee jotain muuta kuin voimia.

En keksi enempää. Jatkakaa omista elämistänne kommentit-kohdassa. Janoan repliikkejä. Vuodattakaa kuvia. Kuin verrrrta.

Essi