Täyttäkööt otsikon ken haluaa. Tunnetta, luulen ainakin, monelle kivikoulun asukille. Alavireinen olo oli koko päivän. Kiehtovat keskustelut antoivat pienen pilkahduksen vireestä. Ensimmäinen kunnon inside -läppäkin syntyi kuin vahingossa. Mulkutus, vitutuksen rinnalle. Sopiva hetki moiseen, vaikka ei suoranaisesti mulkuttanutkaan. Melankoliaa, sitä päivässä oli.

Traagisuutta jokin verran. Siitä olen pahoillani asianosaisille. Olen itseni puolesta pahoillani, että tiedän pakosta liikaa ja joudun hankaliin tilanteisiin. En halua selittää tarkemmin, sillä se olisi luokkaavaa. Anteeksi. Sanon, sen heille, joille olen sen velkaa. Loput, olkaa vaiti, sillä asia käsitellään sitten kun on sen aika. Joudutte nyt odottamaan siihen asti. Asia ei ole minun harkinnassani kuitenkaan. Asianosaisille haluan sanoa anteeksi, jos kahden kesken joskus törmäillään. Sanon nämä, koska nämä jäävät muuten vaivaamaan ja se ei tunnu oikealta. Rohkeutta ja jaksamista, heille, jotka sitä tarvitsevat.

ääneni meni, kun en voinut olla hiljaa. Ehkä hiljaisuuspakko tulee kohta eteen. se voisikin olla hyvä, sillä joudun silloin kuuntelemaan tarkemmin. Lopun jätän tunnearomipesään muhimaan.