Pystysestä vielä: Se huomasi että on liikaa paikkoja ja asioita, joista ei saa kirjoittaa. Siitä pääsee helposti lapsuuteen - kiellot. Paikat, joihin ei saa mennä rangaistuksen uhalla. Kirjailija Pystynen ei pystynyt kirjoittamaan, sillä aina kun yritti sanoa jotain, tuli seinä vastaan ja seinä oli lasista. Ja seinässä luki: Ei tästä saa kirjoittaa. Et sinä saa puhua näitä kokemuksia ulos, se on kiellettyä. Se on salaista. Se on pahaa. Se on huonoa.
Kirjailija Martti Yrjänä Joensuu (Harjunpää -kirjojen isi) kertoi taannoin ajanjaksostaan elämässä, jolloin pystynyt ei kirjoittamaan. Hän vain ei pystynyt, hänen sanansa katosivat ja käsi ei liikkunut. Sitten hän erosi vaimostaan, muutti paikkakuntaa, rakastui ja aloitti elämänsä alusta.
Merkillistä, Joensuu sanoi myöhemmin asiaa kysyttäessä, miten kirkkaina asiat näyttäytyvät jälkeen päin. Jos valehtelee ja peittää eläessään, ei pysty kirjoittamaan.
Niinpä. Kirjoittaminen on näkemistä. Ja jos ei näe..
E
****************Näin kirjoitti Essi blogiin 21.11.2005. Tänne, jos haluaa katsoa kommentitkin.
Miksikö selailin vanhoja postauksia? Halusin katsoa miten Essin kirjoittaminen on muuttunut vuoden aikana. Katsokaapa tuota edellistä Linna-postausta! Kuinka rullaavaa, lähelletulevaa, helppoa ja ilahduttavaa luettavaa. Viisasta. Kypsää. Avointa. Herkkää.
Löysin kyllä jotain muutakin arkistoista.
"Mulla on keskivertoa parempia kirjoittajia oppilaina. Ens keväänä nousee esikoiskirjailijaa siihen tahtiin, että." sanoi Essi 26.9.2005. Vai, niin. Hmmmm.... Entä tänä vuonna? Kysyn minä?
Heidi
Kommentit