Luin juuri sarjisblogia ja tissit vilkkuu mielessä.

Jokainen kirjoittajalinja määrittelee itse itsensä. Tätä mieltä olen.
Tämänvuotinen määrittelee tämänvuotisen blogin. Salasanoja ei palauteta eikä niiden
suhteen kenelläkään muulla kuin linjalaisilla ja minulla ole sanottavaa. Lopullinen piste ja tissi on tämä.

Tissit tissit.
Kommentteja pitäsi kehitellä kritiikkiin, joka alkaa kohta.
Tissit.

Herätys. Kahvia.

Luin toisten päiväkirjoja eli kritiikkiluonnoskirjoja kritiikkitilaisuutta varten.
Juhlallisesti tein päätöksen olla lukematta kaunokirjallisuutta koskaan, koskaan enää, sillä se on turhaa.
Paitsi Nabokovia. Mutta se onkin sitten eri juttu. Se on vähän sama juttu kuin luonnoskirja, ensin pitää löytää Nabokovia lisää, nyt luin vain siitä esseitä läjän ja kuljen pää pilvissä. Kahvia. Tissit.

Herätys. Hain apurahaa ja unelmoin Paavosta, että kävisi useammin opettamassa sitten kun saan sen puolivuotiseni. Meistä tulee hyvä tiimi. Ja sitten on joku mies Pariisista, joka haluaa tutustua. Joku keski-ikäinen vähän lihava dokumentaristi, joka oli soittanut kännipäissään toimistoon minun yhteystietoja. Se niistä Helsingin kulttuurikermaperseseurapiireistä. Harvaksi saattavat jäädä minulle, olen säikky. Pelkään tuommosta.

Nähdään auditoriossa kohta.

Essi