Miehen työ elokuvan käsikirjoittaja Aleksi Salmenperä kertoo harjoituksesta
käsikirjoittamisen opinnoissaan. Siellä hän joutui pohtimaan, mikä kaikille hänen keskeisille kirjoitustöilleen on yhteistä.
Teema, käski tuolloinen opettaja.Etsi oma teemasi.
Artikkeli kertoo että Salmenperä oli kovasti yllättynyt löytäessään teemakseen häpeän.
Ei ole ollenkaan hullua väittää kirjoittavansa yhtä ja samaa kirjoitusta uudelleen.
Luin juuri Eeva-Liisa Mannerin kirjeenvaihtoa ystävänsä kanssa. Siinä, ennytmuistakuka,
sanoi että kulloinenkin työ on aina taiteilijan kulloisenkin elämäntilanteen kuvaus.
Mene ja tiedä.
Minusta se oli hirveä ajatus.
Fiktio on fiktiota ja kaikki muu on jotakin muuta.
Mutta tuo ajatus teemasta. Sen määritteleminen on hirveä leikki; Itseään ei pidä survoa raamiin ja sen takaa pöljänä kurkistella sitten.
Se joka uskaltaa, leikkiköön.
Se joka ei uskalla, no.
Minä ymmärrän Lauria kun se Seitsemässä veljeksessä muotoilee savesta joitakin epämääräisiä veistoksia, ja kun joku pyytää tätä määrittelemään niitä tarkemmin, antamaan niille nimeä, sanoo Lauri jotakin sen kaltaista kuin: "Ne nyt vain ovat."

Niille jotka nurisevat ei olekaan sitaatti. Mä olen lomalla. Järjestin eilen kodin ja kirjahyllyn. Nyt rivi on suora. Tuijotin kirjahyllyä tunnin, makasin vain. Se on monessa mielessä tehokasta puuhaa. Sitä kuuluisaa aivorauhaa, josta kuuluisa taidemaalari Hannu Lukin puhuu.
Aivorauhaa kaikille.

Essi

Kuka muuten on lukenut Jouko Turkan Häpeän?
Hauska kirja, hullu ihan.