Minäkin kerron teille tarinan. Se on pieni kertomut yhden tytön päivästä tunnin ajalta.

Olipa kerran tyttö, jonka kännykkä hälytti kaverin huomisesta syntymäpäivästä. Tyttö päätti lähettää kaverilleen kortin ja karkkia. Niinpä hän lähti kauppaan ja valikoi kortin sekä purkkaa, salmiakkia, turkinpippureita ja suklaata. Ostosten jälkeen hän kävi vielä Ärrältä ostamassa pakettiin Luontoarvan. Lisäksi oli muutama sana raapustettuna minikirjeeseen. Näiden kaikkien ostosten kanssa hän sitten meni Postiin ja pyysi niille pussia, jonka kiltti Posti-täti antoi.
Tyttö: Ööh, mihin tähän tulee osoite?
Täti: Niin, sä haluat lähettääkin sen!
Tyttö: Eh, joo.. sorry, selitin asiani vähän huonosti.
Täti: Olis pitänyt tajuta, en kato osaa keskittyä taaskaan kahteen asiaan kerralla

No, tyttö sai toisen pussin, johon raapusti osoitetta.
Tyttö: mikä Limingan postiosoite olikaan?
Täti: ....?
Tyttö: Ööh... siis numero
Täti: No mä jo ajattelin... *kertoo*

Tyttö tuntee olevansa jo suhteellisen nolo, mutta saa lopulta kirjoitettua osoitteen ja annettua rahat kirjeestä. Taakse on kertynyt parin/kolmen ihmisen jono tytön sähläyksen jatkuessa jo suhteellisen pitkään. Lopulta tyttö poistuu Postista ja käveltyään vähän matkaa, hän miettii että jotain taisi unohtua. Niinpä hän ottaa laukustaan kukkaron ja katsoo sinne. Luontoarpa. Niinpä tytöllä olisi nyt pieni raapa arputettavana, eikä kaveri sitä siis saakaan. Sen pituinen se. Arvasta ei tullut mitään.

Ja tämähän oli siis tooosi noloa, eikö niin Ismo ja Laura? *wirn*

Ismo muuten vinkkasi minua laittaman yhden linkin tänne, joten tässäpä Ismon ottamia kuvia:
http://www.timso.vuodatus.net/

Olen sitten löytänyt uuden sanan, johon olen rakastunut... Ensin oli keinua, nyt on sen lisäksi kietoutua, molemmista kaikki muodot siis. Kietoutua-verbi alkaa ilmestyä teksteihini ja välillä mietin, mikä helkutin sana se edes on. Kietoutua. Outo suomenkieli. Ja tästäkin oli keskustelua. Suomen kieli vai suomenkieli? Yhtäkkiä tuntuukin hyvin tyhmältä näiden sanojen kanssa.

Meidän Hilla lähti, katosi. Hiippaili Kivikoululta tänään peittonsa kanssa. On tosiaan aina tervetullut hymyilemään tänne salaperäistä hymyään. Onnea kuitenkin opintoihin. *hymy*

Jatkan ihmisten kanssa juttelua netin välityksellä. Pitäisi kirjoittaakin vielä tänään jotain, ehkä. Ainakin päiväkirjaa lisää. Kivikoululle tuli lisää ihmisiä ja musiikkia.

"Kun tulen kiinni sinuun, jumalatkin uskoo minuun, vaikka itse aina usko en..."

-Marjaana-