Kaisasta oli pari isoa artikkelia tällä viikolla lehdessä. Koko pohjoinen suomi kohisee ja Kaisan lähiympäristö.

Titta M menestyy kahdessa valtakunnallisessa kilpailussa yhtä aikaa. Kirjamessuilla Stiller Haastattelee Tittaa, joka pelkää että se on "joku Gladiaattorikonsepti."

Titta, jos se puree sinua, pure takaisin. Sinä tiedät miten miestä purraan. Mennään lähelle ja haukataan pala. Sulla on terävät hampaat. Ja kieli. Älä ole huolissasi. Mutta olet silti. Menestys on raskasta, tulee olo että on odotuksia. Mutta ei ole mitään muuta kuin astua lavalle ja muistaa nimensä, joka on: Katsokaa.

Mietin Matiasta eilen, miten voi ja miten vaikuttaa ympäristöönsä siellä Turussa. Matias oli viime vuoden Zen-mestari. Matiaksen romaaniin mennee 10-vuotta, sitä odotellessa.

Olen niin ylpeä! Vuosi taistella pelkoa vastaan, sitä vastaan, mikä estää tekemästä sitä mitä eniten rakastaa. Sen jälkeen on kaikki auki. Ja ihminen eri. Tapasin juuri Kaisun, kuvataidelinjalta. Hän oli yrittänyt palata vanhaan elämäänsä kuin ei mitään, mutta: "Mä menin kotiin. Se oli sama vanha koti mutta ihan eri. Töissä sama juttu. Mikään ei ole enää samaa."

Mikään ei ole samaa enää ikinä. Kun on kerran saanut elää kuten elää täytyy, tehdä ja olla pelkäämättä...

Hui.

E.