Oli melkoinen shokki tulla takaisin Suomeen Espanjanmatkan jälkeen ja vielä suoraan melkein koulunpenkille. Ja siitähän on tovi kulunut kun olen viimeksi koulunpenkkiä kuluttanut joten vaatii ponnistelua löytää motivaatio. Mutta luulen löytäneeni sen. Aluksi en oikein tiennyt mitä koululta odottaa mutta nyt olen jo saanut jonkinlaisen kuvan mitä seuraavan vuoden aikana tulemme tekemään. Omat tavoitteeni ovat viimeistään nyt selvillä.

    Olen tuntenut pientä alemmuuskompleksia välillä täällä ollessani. Toiset oppilaat näyttävät olevan ainakin kolme askelta minua edellä kirjoittamisessaan. Vuosi on kuitenkin pitkä aika ja aion kuroa matkan kiinni. Tai miksi edes lähteä vertaamaan itseään muihin, tiedän tasoni ja yritän kehittyä siihen nähden ja saada aikaan onnistumisien tunteita. Siitähän tässä kaikessa on kysymys.

   Kolme päivää on kohta takana ja olo on ihan hyvä. Harvoissa paikoissa olen saanut yhtä lämmintä vastaanottoa kuin täällä. Tunsin heti itseni tervetulleeksi. Kiitos Essin ja oppilaiden.  Töitä täällä pitää tehdä enemmän kuin olisi luullut. Tarvitsee paljon venymistä jos haluaa saada kaikki tehtävät valmiiksi deadlineen mennessä.

   Kirjoittaminen tuntuu nyt hyvältä, toivottavasti jatkossakin. Ja toivottavasti jaksan jatkossakin tänne kirjoitella, sillä ylimääräiselle työlle ei nyt tunnu löytyvän aikaa.

Kuulemisiin

Aki