Olen ollut täällä jo melkein kaksi tuntia, niin rauhallista.
Vieressä on kissamukissani kylmää kahvia, kuulemma kaunistaa sellainen. Kirjoitin kuvapäiväkirjaa,
kun teki mieli tulla kertomaan tännekin, että nyt on hyvä olla.

Sakset, teippiä, penaali täynnä kyniä, paperia. Ihan kuin askarteluvälineet, vaikka en minä erityisemmin ajatellut askarrella. Kynsisaksilla on sitäpaitsi huono leikata suoraan, kokeilin äsken.

Heidin tekstiä oli mukava lukea, siitä tuli jotenkin hyvä olo. Että noinkin voi tehdä.
Kunhan vain joskus oppisi siihen. Ehkä täällä, kun on samanlaisia ihmisiä opettamassa ja oppimassa.

Minua ei kuulemma paljoa näy eikä kuulu. Niin, oikeassahan sanoja taisi olla. Sen kuuleminen tuntui jotenkin hyvältä, siitä tiesin olevani täällä oma itseni. Katsokaa joskus tarkemmin, en minä aina niin kaukana ole. Hiukan vain piiloutunut, tarkkailemassa siellä.

Marjaana