Kissankellot ja kaikki sininen taivas
ovat haalistuneet ikkunan neliöstä,
siilin maitolautanen haisee jo
on tunne, kuten joskus lähtiessä

Ovella muistan, että laiturille ja veneelle
on vain kymmenen tuttua askelta
ennen sai rakentaa likelle vettä
mitäpä vanhoja enää siirtämään

Laiturin neljänneltä laudalta en viitsi edemmäs
nauran äänettömästi vedelle, joka tuntuu
vielä lämpimältä, kuten kuuluu elokuussa
aalto piirtää iholle keinahtavaa rajaa

Tuuli kokoaa hiukset kuluneeksi kimpuksi
se poika letitti joskus yhtä kömpelösti
olen kuloheinää, nauran vedelle, se tuntuu
vielä lämpimältä, kuten kuuluu elokuussa

On tunne, kuten joskus lähtiessä

Edith