Istun sillalla. Se on puurakenteinen,maistuu puulta/ Ilmeisen vanha ja harmaan- sävyinen/ Kaiteet käytävän molemmin puolin, ylhäällä puinen palkki yhdistää kai- teet/ Joukossa ruosteista metallia/ Tuuli havisuttaa puita elokuun illassa/ Ei niin lämmintä enää kuin päivemmällä/ Ei selkeää hajua nenäni paikalta erota/ Tuulen<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

syytä taitaa olla moinen./ Istun sillalla, ja yritän saada aikaiseksi./ Liikenne pauhaa, säestää kurjaa runontekelettä/.

 Tuulimylly lakastuneen kentän laitamille muinoin siirretty/ Harmaa vanhus jo/ Si- vulla ilmaa halkoo suuri aisa, siirtelee vanhusta jalustallaan/ Yleisönä rivi kuusta, jykevää,pitkää, vehreää/ Asettuneena olen ylhäälle istumaan/ Oikealla ovi, sisään- käynti lukittuna/ Takanani näkymä sillalle takaisin, edessä lakastunut kenttä/ Joka puolella metelöivät autot ja traktorit, rasittavaa kakofoniaa etäällä, lähellä/ Toisi- naan ohi kiitää massiivinen voimanpesä/ Muinoin tähysti tältä samalta plassilta tuulimyllyn pyörittäjä taantumuksellinen ympärillään kehittyvä holhousvaltio/ jota myös Suomeksi kutsuttiin/ Mutta missä, missä oli mylly tuolloin/ Lentokone hak- kaa ablodia luokattomalle värssylle/.

 Varrella radan/ Kiskot määrittelevät reittiä, jota pitkin valtaisi liike-energia ruhjoo eteenpäin/ Ilmassa lankaa, pilarit kannattelee/ Kenttä ja puita/ Taas joku tärvelee traktorilla paikan rauhaa/ Elokuun ilta seuranani täälläkin/ Junia ei nyt tule, mutta pysyttelen loitommalla/ Tuumipa joku epätoivoinen kerran ohimennen, asetunpa kiskoille poikittain/ Ei onneksi toteuttanut aiettansa/ Olisi varmasti tehnyt kipeää/ Aika poistua paikalta/ Tänne on tulossa muitakin/

 

 Oskari Peltola 29.8.2006