Kirje Essille 6.9.07

hei ope,
kun poruuttaa oma teksti.
-sanot kauniisti siitä,
mutta miten voin lukea,
jos itken?

--
Tapio Pentti
os. Itkukuja,
toinen talo iloisen itkun,
porula 200



Johon Viisas ja Kaikkitietävä kansanopettajakynttiläinen vastaa torstaina 6.9. klo 18.34. Tämä on kopioitu maili:


Tapio Lapio
jos itkettää sitä itkee ja lukee
mutta ihme käy siinä - ja se on Jumalan ihme, joka käy -
että yleisö itkee sinun kanssa.

Jos sinä tunnet surua yleisö tuntee surua
koska se on aitoa. Jos sinä pelkäät ja pakoilet yleisö ei saa sinua koska pelkäät ja pakoilet ja se on valinta, piiloutua.

Rehellinen oleminen ja läsnäolo on harvinaista
Mutta siihen voi usuttaa itseään vain jos siihen on tarvetta.
Itkeminen sinänsähän ei ole mikään itsetarkoitus, itkeä itkemisen vuoksi, mitä sellainen on.

Mutta jokainen kuten on rahkeita. En minäkään ihan kylmiltään kehtaisi itkeä, mutta jos
valmistautuisin vähän, haluaisin että minun kanssa itketään. Minulla on sellainen unelma että vielä joskus "itketän ämmät pirttiin" niin kuin vanhat itkuvirsien laulajanaiset, kauniit viisaat kylän matriarkat.
"Missä on kylän paras  runonlaulaja?"

No se on se vanha nainen uurteissa, joka itkee
ja laulaa ja sen kanssa itkee ja laulaa kaikki.
Ja se on kauneinta, mitä voi.

E

Tapio jonka siirsin toiselle vuosikurssille kylmiltään, herättelee minua kaikenlaisilla kysymyksillä, jotka jäävät sitten eloon tavalla tai toisella.
Vielä minä joskus itketän ämmät pirttiin. Siihen menee aikaa. Olen silloin vanha nainen, mutta komea ja hyväluinen. Esiintymistilanne on jännittävä aina. Huomenna luemme ruokalan pöydällä istuen omia tekstejä. Siitä tulee hyvä tapahtuma tunnen siitä haisun. Ismo T tuossa Akin tekstin alakommentissa puhuu nöyryydestä. Se on hyvä asenne. Olla haavaisa. Jos on niin vahva että pystyy semmoiseen ei kaikki voi.
Nyt on torstai-ilta ja jouduin netin ääreen keskeltä metsää erään Vihaisen ihmisen takia.
Nyt olen hoitanut velvollisuuden Vihaiselle ihmiselle, panin sen tilille oikein hyvän tukun rahaa, siinä ota, otin kotoa mukaan muovikupin.
Siellä on Limingan lihaisa metsä pullollaan puolukkaa nyt, oksat taipuisina. Panin marjastushuivin. Pian pyllyilen metsässä taasen. Oi kauniit syksyillat! Oi okranvärinen ilta-aurinko! Minäkin haluan itkeä ja lukea ihan kateus tuli.