Kevät.
En saata lakata sanomasta tuota sanaa. Kevät. Mustavariksia on ojanpenkat mustana enpä tiedä mitä etsivät.
Liminkajoki on paljon mielenkiintoisempi jäässä, en jaksa katsella sen levotonta virtaa, löysää on maa joen vieressä ruskeaa liekaa kävelen sen ohi ajattelen yhden sanan ja se on ylimielisyyttä se:
"Oja."
Liminkajoki katselee minua takaisin ja on yhtä lietettä.
Linjalla on tunnelmaa nyt. Kaikki tekee sitä mistä ne eniten pitää, kaksi ensimmäistä viikkoa huhtikuussa on oman tekemisen päivät. Juon kahvia kuppikaupalla. Koulun ovi on  myrskyn takia  repsahtanut pysyvästi auki ja toivottaa nyt koko maailman sisään mikä minä olen sitä estämään, tule.
Yks päivä kävi niin että tulin koululle ja soi Beatlesin I feel fine.
Kovaäänisen vieressä istui kahvikuppi kädessä Oskari Peltola joka on minun oppilas.
Seisahduin ovelle.
Se oli kaunis näky, jos musiikkia kuunnellaan, tehdään se tähdellisesti, sanoi tämä kuva, hymyilin Oskarille.
Joka säikähti kun huomasi minut ja otti sotilaallisen ryhdin ja tervehti minua kahvikupilla.
 - Lepo vaan.
Ja Oskari lepäsi. Ryhti oikeni rennoksi.
Ihmiset lepäävät myös teksteissään. Se on taivaallinen tila. Se on yhtä riemua kun toteutuu nuori ihminen.  Olen käskenyt Marjaanaa potkimaan kirjoituksensa seinät rikki, ja se leikkii päivät. Kerroin tänään miten voi kirjoittaa rumaa kieltä ja käyttäytyä huonosti. Marjaana istui huoneessani sohvalla ja nyökkäsi arvokkaasti.
Mutta ele oli minulle arvokas. Tee rumien sanojen lista, sanoin ja listasin rumia sanoja. Marjaana nauroi. Käyttäydy huonosti, sanoin ja kerroin mitä se aikoo tehdä, riehua päärakennuksen ruokalassa ensin ja sen jälkeen leyhytellä kaupungilla alasti. Marjaana nauroi. Leikki on sun kaveri. Älä pidä sitä etäällä, sanoin, ota  iholle ja kuiski. Ole mahdoton, riehu ole yhtä raivoa tee se leikin turvassa.
Saapa nähdä mitä on Raivo, kun Marjaana palaa lomilta. Onko leikissä tihkuvana hikeä.
Jo nyt Leikki on antanut Marjaanalle uuden kielen.
Se on ihme joka kerta kun tapahtuu: Huomaan muutoksen kirjoittajassa. Muutos on asenteessa, kielessä tai työtavoissa. Tarinaan ne heijastuvat myöhemmin.
Kevät. Satoi lumen tuohon päälle mutta minusta se on epäuskottavaa settiä, taivaallinen työharjoittelija on noviisi eikä osaa.
Itseäni saattelen Jeesuksen kärsimysten äärelle tähän aikaan vuodesta. Minun ystävä pani mailia että "Jeesuksen kärsimykset on vanhentuneet." Mitä rienausta. Mene ja sano uudestisyntyneelle joka kuolemalla kuoleman voitti, että se on kulunutta kamaa. Armo ei ota ja kuole, armas ystäväni, ajattelin mutta ääneen en jaksanut inttää, oli taas semmoinen päivä että hiljaisuus ottaa ja puhuu kaiken päälle.
Jeesus-parka. Tietää etukäteen kohtalonsa, sen jonka Jumala on hänelle antanut. Ja kärsimyksen viimein tullessa hän, hänkin, haluaa kieltää ja estää kohtalonsa, neuvotella siitä vielä kerran. Näin Jeesus neuvottelee siitä, mihin uskoo.
Neuvottelee.
Kyseenalaistaa, vaikka tietää.
Omasta tiestään, isästään. Itsestään, siitä miksi on tuleva.
Vaikka tietää kyllä.
Ja minusta tämä on kiinnostava asia: Pane sankari selkä seinää vasten ja katso mitä se tekee. Juuri nyt tuolla Johnny Cash laulaa jotenkin näin että just sankarit on niitä jotka epäonnistuu aina.

Jeesusta lähdettiin viemään. Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsui Pääkallopaikaksi, heprean kielellä Golgata. Siellä sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan, yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen.
(Evankeliumi Johanneksen mukaan, 19)


Hauskaa pääsiäistä!


Essi, lainahöyhenissä.