Ei kuolemaa, ei kuolemaa, ei kuolemaa.... yy, kaa, koo...

Paskat.

"Se mikä on tapahtuva, on jo tapahtunut. Sinusta riippuu, mitä havaitset."

Seuraavalla sivulla:

"Sinä et koskaan kasva aikuiseksi."

Nämä satunnaiset lohduttavat sanat tarjosi Richard Bach (Seuraa minua, Gummerus 2005)

Tänään ovat aiheet pyörineet kuoleman ja väkivallan ympärillä. Epätoivoisesti yritimme löytää iloista ja positiivista lyhytproosaa, mutta emme onnistuneet tehtävässä.

Uteliaita eukkoja putosi ikkunasta murskautuen kuoliaaksi.
Pari tyyppiä veti itsensä hirteen.
Lapselta murtui leukaluu.
Tekohampailla hakattiin.
7 tuli ennen 8. Tai sitten se tuli ennen sitä.

Lähdimme Limingan kirjastoon huutaen ja vaatien positiivista lyhytproosaa. Aurinko paistoi kirkkaasti. Matkalla pelkäsimme, että aurinko putoaa pian.

Löysimme vain mustia omenia puista. Variksia, ehkä. Erään kirjailijan mielestä syksyinen villapaita oli ihana asia. Ei meidän mielestämme.

Marssimme ulos kirjastosta. Aurinko oli pudonnut! Onneksi käänsimme päätämme vasemmalle ja huomasimme taivaan karanneen kauas sinne missä on Oulu.

Kävelimme takaisin lumista tietä suoraan koulun kahvipöytään. Mmmmmm.... karjalanpiirakoita ja munavoita...

Ei ollut enää nälkä, joten lähdimme tekemään jotain muuta.


Heidi