- No se on Essi Kummu tässä hei.

- ---

- Minä vaan sitä kun perjantaina kävitte muuttamassa. Että se avain jäi teille. Voisko joku käydä tuomassa sen mulle.

- Mikä avain.

- No minun kodin avain.

- Se oli velipoika joka kävi.

(Hiljaista.)

- No saisko sitä puhelimeen?

- Joko sää olet maksanut?

- Anteeks?

- Sen laskun.

- En ole.

- Mikset.

- No kun.. Mitä se nyt tähän kuuluu. Viikko maksuaikaa. Kyllä minä sen maksan.

- Me ei aina ehditä tarkistamaan luottotietoja. Kun niin paljon keikkaa. Niin ei ehdi sitte. Ja sitte jää maksamatta ja semmosta.

- Saisinko minä nyt sen avaimen.

- Miksi?

- - -

- No siksi kun se on Minun Kotini Avain. Minusta olisi hyvä että mulla olis kaikki avaimet tähän kotiin. Se on aika arvokas, se avain.

- Saat sitten kun olet maksanut.

- No kyllä minä sen maksan.

- Aina eivät maksa.

- Vai niin. Mä vaan haluaisin sen avaimen. Onko sulla sun veljen puhelinnumeroa, mikäsennimi oli?

- Ei ole nyt tässä.

- Mikä sen sun veljes nimi nyt oli? Vähän tuntuu typerältä tässä tästä asiasta sopia sinun kanssa, ethän sä ollut edes paikalla-

- Mikset maksanut käteisellä.

- Me sovittiin puhelimessa että-

- No maksa se.

- Minä maksan kun ehdin! Mulla on tässä muuttolaatikot ja pussit ja kaikki sekaisin lattialla! Ja se lappu, lasku, tarkoitan, on jossain. Tällä hetkellä en tiedä missä. Mutta se löytyy ja minä maksan sen. Netissä. Heti kun ehdin.

- Milloin? Jos nyt maksat, se näkyy... (papereiden ääntä) se näkyy lauantaina. Lauantaina on muutto Porissa. Voin käskeä tuoda (papereiden ääntä). Se on matkan varrella.

- - -

- No niin. Minä maksan. Tietysti minä maksan. Kuka sen avaimen tuo. Onko yhteystietoja. Onko sulla sitä sun veljesi puhelinnumeroa.

- Ei nyt ole tässä.

- - - -

- Aiotko sinä maksaa vai et.

- Kyllä aion.

- Aina eivät maksa.

- - -

- Miksi sinä annoit sen avaimen?

- No kun... että jos ehtivät edellä niin...

- Se pitää maksaa ensin ja sitten saat avaimen. Muuten et saa.

 

 

Ja niin edelleen. Tätä jatkuu tovi, ainakin seitsemän minuuttia vielä. Jossain vaiheessa suljen puhelimen. Aukaisen oven ulos ja suun, ei tule huutoa. Luin tuossa juuri huonon suomalaisen romaanin. Tämänsyksyistä tuotantoa. Ei ollut esikoinen enkä nimeä, kuka. Tuli taiteellinen kriisi heti. En ymmärtänyt, miksi romaani oli kirjoitettu (huomasin sen laadun aika pian ja harpoin, mutta kyllä se oli huonoa laatua). Siinä oli lähinnä ihmissuhteita ja ympäristön kuvausta. Ei muuta. Ei siinä oikein ollut muuta, mutta niissä ihmissuhteissakaan ei oikein näkökulmaa mihinkään suuntaan. Kyllä minä olen Waltarin kanssa samoilla linjoilla että jos aikoo kirjoittaa jotain, pitäis olla jotain, mistä kirjoittaa. Perään etsin Sartrea parannukseksi, mitä kirjallisuus on. Semmoisen teoksen. Ei auttanut yhtään. Joku tässä nyt ei kommunikoi, ihmiset tai asiat.Olemisesta on nyt sitten päästy taiteeseen kysymyksissä. Hankala viikko. Alan purkaa viimeisen laatikon. Värjäsin tukan punaiseksi. Jotaki hyvää.

Essi