Luen Kunderaa. Luojan kiitos minulle ei annettu tätä kirjaa ennen tätä hetkeä. Nyt maistelen joka sanan kuin se olisi viimeinen.
Olen paljon pohtinut tarinaa kertovan äänen kommentoimista itse tarinaan silti siten, ettei tarina itsessään rikkoonnu, vaan päin vastoin fiktiivisen luonteensa vuoksi, siihen jopa osoitellen, vain jännittyy, sen pinta tulee täysin rikkoontumattomaksi siten. En tiedä ymmärtääkö kukaan, mutta merkittävää on tapa jolla Kundera sen tekee. Ja kieli. Ja filosofia kaiken läpi, ja ekonomia.
No niin nyt minä menen taas käsittämättömäksi.

E