Taustalla soi hiljaa punk.
Ainon "Kivikoulun aaveeksi" nimennyt naishahmo käy taas vessassa, eikä kukaan enää reagoi siihen.
Istun koneella, se hurisee. Sormenpäät tuoksuvat tupakalle, linnut lentävät ikkunan ohi. Joku on jo aloittanut siivouksen.
Kasimirilta lahjaksi saamani taulu, pyhä nainen, tuossa, glittereissään, tahdittomasti minua katselee. Joku istuu sohvalla tuolla kaukana, patteri naksuu, missä on paperinkeräysastia?
Siivoamisen ääniä, askeleita, epämääräistä muminaa, josta en saa selvää. Juuri äsken tuttava facebookissa ymmärsi viestini väärin. Vai enkö itse ymmärtänyt lähettäessäni mitä kirjoitin, jonkun lyhyt nauru, kahinaa, lisää, naisen ääniä, kaikilla on kyllä oltava syli johon kääriytyä. Joku tulee minun huoneeseen kysymyksen kanssa.
"Älä heitä niitä pois."
"Anna mä katon ne ensin."

E