Paavo puhuu tuossa eikä anna minun kirjoittaa rauhassa edes tätä blogikirjoitusta.
Nyt se lähti ja loukkaantui. Nämä ihmiset täällä on sitä lajia että niitä saa varoa, joka iikka joka hetki loukkaantumassa jostain. Siitä puhuttiin juuri Paavon kanssa. Taiteilijat, varsinkin miehet, on tosi rasittavia. Niitä pitäis olla hyvittelemässä joka hetki.
(Kävin pyytämässä anteeksi Paavolta. Se on vessassa vaikka sillä ei edes ole hätä ja nyt se ei suostu puhumaan minulle eikä tulemaan vessasta pois. Supatin oven väliin. Sanoin: Paavo. Ole kiltti tule takaisin se oli vain kevyt ja koomillinen aloituskappale, mutta se ei taivu. Se on periaatteen mies, luulen. Tässä menee aikaa.)
Koko linja voi pahoin koska yksi sen kantava voima joka on Ismo Juhani Torvinen tsäppäilee jossain eksistenttiään eikä ilmaise sitä Taidekoululla. Nyt on sekä opettajakunnan ( 3kpl väärän linjan opettajan aloitteesta) että opiskelijoiden taholta alettu suunnittelemaan suruadressia Rakkaan Poismenon tähden.
Kai sinä hengissä olet kun ilmaiset kirjaimin täällä, Ismoseni.

Sain pikkuisen työskentelyapurahaa.
Olen työskennellyt sillä. Kaikki tuntuu vapaalta ja hyvältä. Ei vain työskentely, vaan myös elämäni. Kaikki raamittaa kaikkea. Kannattaa tehdä oikeita ratkaisuja oikeisiin aikoihin. Minun sisko sanoo että minä olen koko ajan neuvomassa muita niiden elämän suhteen. Sanoin että voi helvetti onko näin. Se sanoo että on (Paavo tuli vessasta ja on niin kuin muka mitään ei olisi tapahtunut. Jännä. Nopeita nämä tunnemyrskyt näillä taitelijamiehillä kulttuuripersoonilla.)

(Kävin pussaamassa sitä. Parta rahisi minun poskea vasten. Tuoksui vieraalta mieheltä mutta miehet ylipäänsä tuoksuvat hyvältä kaikki.)

No niin. Aino joka on minun tytär, yski viime yönä kahdesti. Säpsähdin ylös.
Se oli pahan kuuloinen yskä. Valvoin nelisen viitisen tuntia, Aino nukkui ja Kalle myös.
Ajattelin minun hautajaisia. Ajattelin sitä kuvana. Siinä seisovat, arkku lasketaan. Hän oli hyvä ihminen, toivon että sanotaan. Ei: Hän oli hyvä kirjailija. Hoen tätä itselleni jonkin aikaa ja säikähdän jokaista rapinaa, joka voi olla yskä jolloin me jäädään kotiin lasten kanssa eikä mennä hoitoon se on ihan yks ja sama meneekö lapset hoitoon vai ei mun romaanin valmistuminen tai tämä kirjoittamisen kaks viikkoa ei tosiaankaan ole siitä kiinni. Ei tosiaankaan ole. Ei tosiaankaan ole. Ei tosiaankaan ole.

Essi