Taas ohjeistettiin rakastumaan ja häpeämään. Hmmm..eihän nyt rakkautta voi väkisin itestään puristaa vai voiko jos oikein yrittää? Ja onko se silloin aitoa vai teeskenneltyä? Ilman muuta riippuu rakastumisen kohteesta, onko se ihminen vai kenties lemmikki..vai maasta näin tähän aikaan putkahtava voikukka.. Miksi ihmeessä keväällä juuri pitää olla "kevättä rinnassa"? Voihan talvellakin yhtä hyvin olla "talvea rinnassa" ts.talvella sen rakkaudentunteen luulisi vielä enemmän lämmittävän paleltuvaa sydäntä. Keväällähän lämmittäjänä toimii sentään aurinko automaattisesti. Kotiläksyn toisena osana on häpeeminen, joten koitetaan nyt sitte mennä sitä kohti ja potkia hajalle muuria - varsinkin jos se on hyviä asioita torjuva muuri.

Nämä olivat päällimmäiset jutut, jotka tästä päivästä jäivät. Istuskelimme siis ulkosalla ja runoilimme ja höpötimme. Kevät ei suinkaan ole yltäkylläisyyden aikaa(pelkästään) vaan kovan luopumisen aikaa. Prosessin vain meinaa aloittaa turhan aikaisin, niin ettei ehdi pysähtyä nautiskelemaan:(  Nautinnon pyrkimyksestä ja häpeän torjumisesta/siitä pakenemisesta seuraa koomisuus(tai voin olla väärässäkin ja se onkin seurausta jostain aivan muusta). Vastaava kuvastui osuvalla tavalla useissa runoissamme.

Miksemme voisi olla yhtä avoimia kuin lapset, sillä niiden kaltaiseksihan kaikkia kehotetaan tuleman? Ippalassakin vierailleet lapsukaiset näyttivät olleen onnellisimmillaan, kun heille järjestettiin luovaa toimintaa. Epäonnistumisen pelko ei sido heitä niin kuin se sitoo aikuisia.
            Miksipä sitten antaisimme sen sitoa..?
Ajatuksii, pliis!                                                                           Mirabella