No morjens!

Meitsi todellakin iskee jälleen vittu!, täällä juodaan todellakaan tanssita tai kirjoiteta.Tähän välii J.K:lle terveiset,voi kuule hyvin, ajattelen päivittäin. Heittin lätkikset helvettiin kaivoin kirjoituskoneet esiin ja aloin tottakai skriivaa. Nyt sitä syntyy niin kuin uusia vauvoja maailmaan, tosin vitut taiteilija yritän olla kunhan saatana tekstiä suollan. Poliitikkoja puollan ja persettä nuollen, kuka vittu täällä hymyilee ja kuolee.
Terkkuja "basisti" Koukkulalle.

Semmottis tulin fundeeranneeks, jotta kertaalleen ku tossa ohjauksesta vastaava B. Sonnenfeld pirautti skenen taitavimmalle kaverille C*Ä*ille, josko tämä hotsis kirjottaa hienon version vanhasta kunnon Jekyllista ja Hydesta CGI-efektien saattelemana, ja kaverihan oli mukana juonessa välittömästi pientä korvausta vastaan tietenkin. Juttu läks rullaan, casting hoidettiin pienen piirin keskellä kuntoon ja eläytymään saatiin maan parhaimmat kyvyt alkaen surullisenkuuluisista jenkkilän pallinaamoista päättyen lopulta työryhmään kantavaan voimaan eli jo edellä mainittuun entiseen sessiorumpaliin. Kuvaukset alkoivat 1.3 eli maaliskuun ensimmäisenä päivänä, kun kuvakäsikirjoitukset ja muut muotoseikat oli hoidettu kondikseen tuottajana häärivän pirulaisen Jaakko Löytyn avustamana. Kaikki sujui mainiosti, kunnes projektin varsinainen Tsaikovski, punaisen langan kannattelija CHYÄÄÄD viivytteli tuloaan useamman tunnin verran. Tuotantosihteeri raapi päätään huolestuneena ja lopulti rimpautti asianomaiselle apulaisohjaajalle, josko tämä tohtisi ilmaantua paikalle hoitamaan tehtäviään. Sen sijaan, että mies itse olisi vastannut puhelimeensa, tervehti työryhmän jäsentä virkistävän  sarkastinen vastaajaviesti, joka ensin jujutti soittajaa, että kyseinen kaveri olisi itse puhelimessa. Lopulta satunnaisten kuultujen huhujen pohjalta tultiin siihen lopputulokseen, että projektin puuttuva lenkki, joka nimi lienee jo tarpeeksi monesti mainittu, vietti kallisarvoisen aikansa kuvauspaikan sijaan oppilaitoksen tiloissa pelaten addiktoivia internet-pohjaisia videopelejä. Tekijöiden, eritoten ohjaajanero J. Löytyn pettymys oli kertakaikkisen valtava saadessaan kuulla, että suomen ikioma David Mamet oli laistanut tehtävistään mitä absurdimmalla tavalla. Mutta jälkeenpäin mietittynä, se oli sille yliahkeralle, itsensäkieltäjälle Ilkka-mulkulle IHAN OIKEIN. Nevermind the bollocks, cause goals just keep coming.

Ja loppukaneettina jokaiselle tuhkamunaiselle anonyyminrutjakkeelle, jotta menkääpä mummolaan siitä pätemästä, sillä niinkutsutut ohjeenne edesauttamaan kirjoittamistanne on tasan yhtä arvokkaita kuin Ruutuässän palkinnot Jorma Pulkisen loppuspiikkien saattelemana.